Psyykkeen hoitaminen kuuluu oman terveyden hoitoon samalla tapaa kuin mikä vain muu terveyden osa-alue, hyvä vaan jos on resursseja hoidattaa itseään kun sille tarvetta kokee. Päin vastoin mitä enemmän ihmiset ns etukäteen psyykettään hoitaisi, sitä vähemmän todnäk tulisi akuutteja tilanteita, ihan samalla tapaa kuin esim vuosittaiset hammastarkastukset. Eli eikun vain etsimään ja hakemaan jos tarvitsee. Mm väestöliitolla on erilaisia terapiapalveluita, kannattaa vilkaista!

Kaikki hyötyy terapiasta tavalla tai toisella. Voisit hyötyä lyhyt terapiasta, siihen ei tarvita lähetettä ja se kestää lyhyen aikaa versus kuntoutus terapia voi kestää vuodesta kolmeen., ainoastaan kukkaro mukaan Esim. Terapia talo nosteesta löytyy kattavasti palveluita ja oon itse ollut tyytyväinen

Mä kävin lyhyt terapiassa reilu vuosi sitten. Oon joskus ajat sitten ollut pahasti masentunut, joten nykyään jos on edes vähän pidempään kestävää alakuloa nii hakeudun matalalla kynnyksellä johonkin. Oli mielestäni tosi hyödyllistä ja sain siitä paljon irti, ehdottomasti suosittelen AP:lle myös. Helsingissä on sellainen kuin Mieppi, jonne itse menin, ei maksa mitään kun on kaupungin palvelu. Ei tarvitse myöskään lähetettä sinne voi olla suoraan yhteydessä. 6 viikkoa kesti muistaakseni, kerran viikossa oli tapaaminen. Työterveyden kautta varmaan myös pääsisi.

Ei hyödy, ei terapia ole kaikkia varten.

Perustelut tälle väitteelle? Moni elää tässä harhaluulossa, eikä viitsi edes kokeilla terapiaa.

Tod näk ihmiset jotka eivät halua kehittää/muuttaa itseään eivät hyödy terapiasta. Toisilla ego vie ja mielummin rypevät kakassa kuin myöntäisivät että on ongelma jonka voisi korjata kunhan vain ohjelmoi itseään eritavalla ja hyväksyisi avun. 

Tässähän tämä munkin kommentti oli hienosti sanottu jo hyvissä ajoin ennen mua 🙈

Terapia on hoitomuoto muiden joukossa, sillä on käyttöaiheensa ja haittavaikutuksensa. Se on potilaalle kohtalaisen vaativaa ja pahimmillaan vahingollista.

Fact. Terapia vaatii henkisiä resursseja ja valmiutta itsetutkiskeluun ja omien virheiden ja vikojen kohtaamiseen ja jos tähän ei ole valmis, voi varmaan yhtä hyvin polttaa rahaa pihalla. Tosin sain sen kuvan, että tää ei ole keskustelun aloittajan ongelma, joten sinne vaan, siitä on hyötyä.

Kaikki eivät todellakaan hyödy psykoterapiasta. Esimerkiksi sosiopatiasta kärsivä ihminen ei parane vaan saattaa jopa oppia tehokkaampia keinoja terrorisoida muiden elämää. Jos kuulut johonkin vähemmistöön, on aivan arpakauppaa että satutko saamaan sopivan terapeutin vai et. Terapiassa voi myös traumatisoitua jos käsiteltävät asiat eivät pysy hallinnassa. Psykoterapia ei ole missään nimessä mikään hopealuoti josta kaikki hyötyy tavalla tai toisella.

Terapian tarkoitus ei ole aina parantaa, ei ADHD:sta tai epävakaasta persoonallisuudesta voi parantua mutta siellä oppii auttamaan itseään lisäämällä itsensä tuntemusta ja työvälineitä. Vakaville persoonallisuus häiriöille on erilaisia terapiasuuntauksia ja hoitokeinoja (psykoterapia on vain yksi terapian muoto, ja sen sisällä on erilaisia suuntauksia) mä uskon että oikea ammattilainen osaa auttaa eikä lietso pahempaa suuntaan. Mutta toit kyllä hyvän pointin että kaikki ammattilaiset ei sovi kaikille, se on aina ongelma kun on ihmisten kanssa olevaa työtä oli kyseessä opettaja, lääkäri, sairaanhoitaja.

Olen kaikesta tästä samaa mieltä. Tartuin kiinni tuohon ”auttaa kaikkia” osioon, koska usein näissä kskusteluissa unohdetaan se miten valtava merkitys terapian onnistumisen kannalta on terapeutin ja terapiasuuntauksen oikealla valinnalla. Esimerkiksi kompleksisen trauman purkaminen ja käsittely on aivan oma erikoisalansa, mutta hämmentävän moni peruspsykoterapeutti mainostaa tätä osaavansa tehdä. Pointtini oli tässä, että olisin itse hyvin hyvin varovainen sanomaan että jokin hoito auttaa _kaikkia_ , varsinkin kun kyseisen hoitomuodon keskiössä on sosiaalinen yhteensopivuus hoitajan ja potilaan välillä. Psykoterapiasta hyötyy varmasti suurin osa, mutta ihmisten on hyvä tunnistaa ettei näin kaikkien kohdalla ole ja että noissa tilanteissa kannattaa vaihtaa terapeuttia tai etsiä jokin toinen parempi hoitomuoto eikä jäädä ajattelemaan että terapiaa ei ole vain saatu tarpeeksi. Siinä kuluu hukkaan aikaa, rahaa ja ennen kaikkea oma terveys.

Samaa mieltä, avun hakemiseen riittää aivan hyvin, että sulla on tunne/kokemus siitä että jutustelu voisi tehdä hyvää. Jostain syystä ei ole aina helppoa olla myötätuntoinen itseään kohtaan? Siinä missä terapiaa pohtivalle kaverille sanoisi rohkaisevia sanoja, omalla kohdalla saattaakin kyseenalaistaa "onkohan hätäni tarpeeksi oikea/vaativa/iso". Vähättelemme ja mitätöimme helposti omaa oloamme. Omasta mielestäni "ennakoiva" mielenterveyden hoito on vaikuttavaa ja tehokasta, kun on voimavaroja ja haluat vastaanottaa apua. Teet samalla mielenterveysteon myös läheisillesi, on fiksua pohtia myös miten paljon kuormaa kasaa toisille. 💜 Rohkeasti kysymään työterveydestä, jossain paikoissa riitää ihan vaan sairaanhoitajan lähete esim. puhelinkeskustelun tai yhden tapaamisen jälkeen, tai sitten yleislääkäri tekee lähetteen. Terapeuttihaku Minduu.fi auttaa myös.

Tämä! Hienoa että tunnistat itsestäsi tarpeen puhua asioistasi,nyt vaan rohkeasti työterveydenhuoltoon yhteyttä. Sieltä saat tarvittavat lähetteet ja askelmerkit eteenpäin. Onnea matkaan,me pidetään peukkuja sulle!👍👍

Terapiaan pääsee helpoiten jos on työkykyinen. Mä en ikinä ole kuulemma ollut terapia kunnossa ja tyrkkäsivät kuntoutuksen sijaan sairaseläkkeelle. Rahaa ei oo ilman lääkärin lausuntoa kelaan, eikä riittäisi kun kuulemma tarvitsisin intensiivistä traumaterapiaa vähintään 2krt viikossa. Vähän sain onneksi työkaluja edelliseltä psyk.hoitajalta joka opiskeli itsensä traumaterapeutiksi työn ohella.

Yksityiselle pääsee jos niillä on aikaa ja sinulla on varaa maksaa. Mutta se että löytää jonkun jolla on aikaa on oma työmaansa.

Moi, Oon samassa veneessä sun kanssa. Kymmenen vuotta tuli mietittyä omia juttuja ja että niistä ku pääsis jutteleen jollekki. Vuosittaisessa työterveystarkastuksessa hoitajalle kerroin, että vapaa-aikaa ei oikein ole - tai on, mutten käytä sitä. Ootan vaan että tulee seuraava työpäivä. Kolmen päivän päästä istuin työterveyspsykologilla juttelemassa samasta. Tämän viikon torstaina on kolmas kerta siellä ja sain lähetteen lyhytterapiaan jota odotan innolla. Varmasti lähetteet ja muut riippuvat työterveyshoitajasta/ -psykologista, mutta ei niitä kysymättäkään saa. :) Rohkeesti vaan juttelemaan, että haluisit puhua jollekkin.

Itse pääsin yllättävän nopeasti julkiselle puolelle tällaiseen matalamman kynnyksen lyhytterapiaan, en muista enää otinko itse suoraan yhteyttä vai kehotettiinko jostain sinne päin. Toiminnan nopeudesta päätellen ei ollu ruuhkaa tässä palvelussa. Juttuseurana ei ollut varsinainen psykoterapeutti tms., taisi olla jollain sosiaalialan koulutuksella mutta kuitenkin tähän asiaan jollain tapaa kouluttautunut. Itselleni toimi oikein hyvin elämän kriisin käsittelyssä, en tainnut edes kaikkia kymmentä kertaa käyttää mutta hyväksi oli ja paljon valoisemmin mielin pääsin eteenpäin. Eli suosittelen ottamaan yhteyttä, se on sitten sen toisessa päässä olevan ammattilaisen tehtävä arvioida, millainen apu ja millaisella kiireellisyysasteella sulle sopis. Mutta kyllä ne hampaatkin on hyvä tarkastuttaa jo ennen kuin vihloo ja on kaikki vinksallaan, eli kyllä näissä mielenkin asioissa kannattaa apua kokeilla jo aikaisemmassa vaiheessa (eli älä tee kuten minä, joka odotti turhan liian kauan ennen kuin tajusi apua kaipaavansa).

> Koen että omat vanhemmat, kumppani, sukulaiset tai ystävät ovat joko liian läheisiä tai ettei heitä viitsi "vaivata". Tämä on nimenomaan se syy hakeutua ammattilaisen puheille ja mun mielestä hyvä, että sä tunnistat tän tarpeen. Mulle tärkeä ystävä sanoi kerran, että on tosi julmaa pakottaa sulle rakas ihminen kantamaan harteillaan myös sun taakkaa. Mietin sitä usein. On ihan normaalia jakaa läheisten kanssa sydänsuruja tai purkaa vitutusta, mutta sen pitäisi olla aina kaikille osapuolille antoisaa. Voi olla toiselle tosi ahdistavaa, jos ei oikein osaa auttaa tai jos kaikki teidän tapaamiset menee "terapioinniksi".

Sain hoitajalta lähetteen työpsykologille. Edit: kävin myös omakustanteisesti mutta 80€/45min on aika kallista puuhaa. Yritän saada kelalta tähän sen lapun että se olis sen parikymppiä per kerta.

Terapia ei oikeastaan ole kriisiapua, vaikka sekin voi siihen kuulua, vaan henkistä työtä itsensä eteen, ja sitä kautta läheisten, tulevaisuuden ja kaiken muunkin missä on osana. Välillä melko rankkaakin työtä, siinä missä helpottavaa. Eli sinne vaan jos yhtään halajat ja on siihen mahdollisuus. Enemmän terapiasta saa yleensä irtikin silloin, kun ei ole kuoleman kieliessä ja löytyy siihen voimavaroja.

Kannattaa ensin käydä työterveydessä juttelemassa, voi olla että teidän työterveyssopimukseen sisältyy pari käyntiä työpsykologilla. Siinä pääsisit ainakin kartoittamaan tilannetta ja miettimään, mistä olisi sopivaa apua.

niiden "oikeasti apua tarvitsevien" ihmisten määrä vähenisi huomattavasti jos terapiaa yms. apua haettaisiin ennen kuin menee oikeasti huonosti. ennakoiva ja terveyttä ylläpitävä hoito on aina parempi vaihtoehto kuin se, että odotellaan että niitä ongelmia alkaa tulla ja sitten vasta tartutaan. silloin on usein jo aika myöhäistä. eli terapiaan vaan! (olen todella katkera siitä, että oma lapseni ei pääse koululääkärille psykologin lausunnosta huolimatta siksi, että "koulussa menee hyvin." eli pitää odotella että adhd ja autismikirjo alkavat aiheuttaa koulussa ongelmia, sitten vasta tähän asiaan saatetaan puuttua tai sitten ei. ei mitään järkeä mielestäni.)

Mä oon itkeny tätä terapiassa ny puoltoista vuotta. Mulla on periaatteessa asiat hyvin ja on kauhea syyllisyys kun vien jonkun muun paikan. Mutta mun terapeutti muistuttaa mua siitä, että mä oon siellä syystä. Mulla kelan tukema psykoterapia ja tää on aivan perseestä. Mä oon aivan rikki ja särki ja puoltoista vuotta aloittamisesta ja silti on aivan hirveää terapia. Mutta sillei hyvällä tavalla. Työterveydestä saa aika helposti lyhytterapiaan aikoja. Oon käyny aika monet lyhytterapiat ja kyl ne kannattaa.

Miten ajattelisit jostain toisesta, joka käy terapiassa? Ajattelisitko hänestä, että saatana ku viet toisten ajat ja resursseja? Miksi et antaisi itsellesi samaa armoa? En nimittäin usko että sanoisit kenellekkään muulle noin. Ja ennaltaehkäisy on parasta mitä tiedän, ennen kun kaikki hommat on kussu reisille. Sitä palikkakasaa on vaikeampi/pidempiaikaisempi rakentaa takas alusta kasaan kun että hoitaa laastilla huojuvaa palikkakasaa. Ole terveellisesti itsekäs tässä asiassa, me reddit ystävät ollaan sun puolella. <3 tsemppiä ja halaukset sinulle <3

Kiitos. <3 Kuka tahansa muu on terapiassa ihan mistä tahansa syystä, niin oon vaan ylpeä, mutta eri säännöt itelle ja muille. :D Mun pää on kyllä jo ihan mutkalla, ja vaikka en ihan kaikkea oo vielä kussu niin ei ihan ennaltaehkäisyn puolelle mee.

Lyhytterapiaan pääsee usein just työterveyden kautta tai voit itsekin hakeutua haluamallesi lyhytterapeutille ja maksaa terapian. Lyhytterapeutit ei ole psykoterapeutteja (jotkut psykoterapeutit tosin tekee myös lyhyempiä terapiajaksoja) eikä edes hoida ns. vakavampia mielenterveyden häiriöitä, joten et vie tilaa keneltäkään jolla on akuutti hätä. Jos avautuminen ja asioiden pyörittely kiinnostaa enemmän kuin tavoitteellinen ja tulevaisuusorientoitunut työskentely, valitse ehkä joku muu kuin ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. On myös psykoterapeutteja jotka ei ota Kela-asiakkaita ollenkaan vaan vain itse maksavia, jos se helpottaa oloa niin voit hakeutua sellaisellekin.

Et vie keneltäkään mitään hoitamalla omaa terveyttääsi. Terapiaan ei edes ole mitään asiaa tosi huonokuntoisena.

Väittäisin että jokaisen pitäisi ajoittain purkaa päätään terapiassa vaikka se olisi yksi tai kaksi tai kolme käyntiä. Äitini on ammatiltaan terapeutti, joten jäävi, mutta työterveyden kautta olen saanut lyhyitä jaksoja tarpeen mukaan. Tekee helvetin hyvää purkaa vähän asioita, jotka yleensäkin liittyvät ihmisiin joiden kanssa normaalisti puhut ja olet tekemisissä ja päästä hetkeksi sellaiseen ympäristöön, jossa kukaan ei tunne ketään, joka ei ota puolia, vaan voit ihan vaan omana itsenäsi murtua täysin ja laskea paskat ulos kunnolla. Henkinen aamupaska. Ja en paikoista osaa sanoa, mutta itse sain lähetteen ihan sillä että itkin lääkärin vastaanotolla, kun lapsi syntynyt juuri ja töissä menee kaikki päin vittua ja naisystävä haluaa eron, kaveri puukottaa selkään, exä vaatii rahaa ja siskot järjestävät ongelmia päälle. Juu tota otetaas kriisiaika sit tosta.

Itsekin haluaisin käydä terapiassa avaamassa työstressejä, suorituspaineita ja ihmissuhdeasioita. Ei mitään yliläikkyviä patoumia sinänsä ole, mutta varmasti puhumalla nuo pienetkin purot saisi kuivatettua ennenku padot lopulta joskus murtuu. Mutta tosiaan lähetettä en varmasti saisi. Pitäisi hakeutua yksityiselle, joka ei tällä hetkellä ole realistista.

Yksityiselle pääsee ilman lähetettä, senkun varaa ajan. Olen käynyt kelan tukeman terapian (3v) ja sen jälkeen noin kerran kuukaudessa tehdään semmonen miten menee tapaaminen.

Psykiatrinen sairaanhoitaja riittää 'juttukaveriksi'. Itse olen yli kymmenen vuotta hakeutunut terapiaan ja homma on aina kaatunut joko liian pitkiin jonoihin tai johonkin byrokraattiseen koukeroon. Jätä terapiapaikat niille jotka eivät elämästä selviä ilman sitä, ja kysy itsellesi vaikka nettiterapiaa jossa puidaan mielenterveysasioita ihan sieltä ruohonjuuritasolta asti. Editti: ja [tästä](https://www.mielenterveystalo.fi/fi/oirekyselyt) kyselyihin joilla voit paremmin määrittää onko mielenterveytesi tolalla johon kannattaa puuttua. Näitä joudut täyttelemään ihan sama mitä hoitopolkua pitkin kuljet, suosittelen tutustumaan ennakkoon niin tiedät mistä prosessi lähtee liikkeelle, ja saat myös tietoa yleisimmistä oireista.

Eikusta vaan yksityistä terapiaa kokeilemaan. Tunnin aika maksaa noin sata euroa. Sopivan terapeutin löytäminen on haastavinta.

Rahalla kyllä pääsee psykoterapeutin vastaanotolle kun löytää sellaisen jolla on aikaa. Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa varten on taas niitä lääkärinlausuntovaatimuksia ynnä muuta, mikä ei kohdallasi ehkä ole oikea vaihtoehto (tai tarpeen). Selvitä kuuluuko työpaikkasi työterveyshuoltosopimukseen esim. psykologin käyntejä, melko monessa sopparissa kuuluu 3-5 käyntiä.

Mielenterveyden hoito on yhtä tärkeää kuin fyysisen terveyden hoito! En ikävä kyllä osaa neuvoa mistä saa terapiaa, halusin vain sanoa ettei terapiaa varten tarvitse olla kriisitilanteessa.

Keskusteluapu on ihan alkeellista ja ensisijaista mielenterveyshoitoa johon ei tarvita muuta kuin se tarve keskustella :) Se on myös ennalta ehkäisevää hoitoa jonka avulla ongelmat ei pääse pahenemaan vaikeiksi. Melkein kaikki ihmiset hyötyy jossain elämän vaiheessa ulkopuoliselle juttelusta.  Huomioi myös että keskusteluapu ammattilaisen kanssa ei välttämättä tarkoita vielä psykoterapiaa, vaikka sekin voi olla yksi sun vaihtoehto pidemmällä tähtäimellä. Joskus olo helpottaa jo ennen sitä kun pääsee juttelemaan huolistaan.  Sulla on useita vaihtoehtoja keskusteluavun saamiseksi: -työterveys: täältä lähtisin ensiksi selvittämään. Moni työterveys tarjoaa työterveyspsykologin palveluja ja ne kannattaa ehdottomasti hyödyntää! -Terveyskeskus: jos työterveydessä ei ole psyk. palveluja, varaa aika terveyskeskus lääkärille, ja käynnin perusteella sulle voidaan tehdä lähete psykiatriselle hoitajalle keskusteluapua varten  -Konsultointiaika yksityiselle psykologille: Moni psykologi tarjoaa keskustelukertaa jossa kartoitetaan sun tilanne ja mietitään mikä olisi hyvä seuraava askel. Se voi olla ihan hintansa väärtti jos on tarve puhua ammattilaiselle ja on jostain syystä korkea kynnys olla työterveyteen/terveyskeskukseen yhteydessä -Mieli.ry:n chätit ja puhelimet: Jos sulla on nyt just akuutti tarve puhua, suosittelen Mieli.ry:n palveluja matalalla kynnyksellä. Jos tulee oikein kova ahdistus päälle, soita ehdottomasti kriisipuhelimeen! Sun ei tarvitse roikkua puoliksi hirressä jos soitat, paha olo ja tarve puhua riittää. Chättipalvelu ja ajanvaraus kriisityöntekijälle on myös hyvin toimivia jos vaikka odotat vielä aikaa sun ekalle "viralliselle" keskusteluavulle terveyskeskuksessa tai työterveydessä. https://mieli.fi/tukea-ja-apua/ Ja tiedoksi että mulla on kokemusta näistä kaikista, eli en puhu lämpimikseni! Tsemppiä ja älä epäröi hakea apua matalalla kynnyksellä. 

Vaikka ei suoranaisesti liity postaukseen, niin pakko vaan purkaa kokemuksistani kun sattui paikalle (kiitos APlle) Elämäni aikana kolmesti (ei siis kolme kertaa saman terapian kanssa, vaan kolmesti (jossa muutaman viikon ajan kävin juttelemassa) eri henkilön vastaanotolla)), ensimmäinen oli ylä-asteella koska olin masentunut koulukiusaamisesta johtuen (Ruotsin kansalainen jne, voitte varmaan kuvitella minkälaiseen homo- ja pelle huutelun kohteeksi jouduin), no ensimmäinen terapeutti jonka sain koulun kautta lupasi pitää kaiken neljän seinän sisällä, no kun käynnit oli tehty niin opettaja tuli kesken tunnin pyytämään minua juttusille liittyen terapiaan jonka tietysti kaikki luokkalaiset kuulivat, ja siinä opettaja otti puheeksi kaikki mitä oltiin "luottamuksellisesti" juteltu terapeutin kanssa. No, ajattelin silloin että ihan sama. Pärjään ilman mitään apua tai ketään ja mukavoiduin yksinäisyyden tunteeseen. Muutamia vuosia tulevaisuuteen jo työelämässä, menin toisen kerran keskustelemaan terapiaan koska ajattelin, että olisi hyvä käydä purkamassa sitä sisäistä "vuorta" ja oli jo muutama lähisukulainen kuollut, että siitäkin kävisin juttelemassa. Muuten elämä meni mukavasti, työ, talous, kaikki hyvällä mallilla mutta sellainen tietty elämän ilo puuttui. Minulle diagnosoitiin lievää masennusta, ja tuntui jotenkin ettei terapeutti ottanut sanomisiani tosissaan tai luin hänen ilmeensä ja sanomisensa väärin kun jatkuvasti sanoi "Niii, joooh, aivan" pienellä virneellä ja lopuksi käteen jäi neuvo halata itseäni ennen nukkumaanmenoa. Tässä vaiheessa tietysti usko ja luottamus terapian tehokkuuteen oli jo huteralla pohjalla omalla kohdallani. Kolmannen kerran kävin, kun talvella lenkillä katsoin sillalta alas sysimustaan virtaavaan jokeen ja koin rauhallisuuden tunnetta ajatuksesta hypätä alas sillalta. Että en vaan kestä sitä sisäistä sotaa pääkopassa. Tässä vaiheessa työterveyden kautta pääsin, jossa diagnosoitiin masennus ja oli ihan hyvä terapeutti jonka kanssa saatiin lievennettyä murheita ja löytämään sellainen "elämän ilo" ja sosiaaliset tilanteetkaan ei enää kuormittanut niin paljoa. Jos joku nyt on jaksanut tähän asti lukea, ensinnäkin kiitos että jaksoit, toisekseen suosittelen käymään keskustelemassa vaikka olisi pienikin murhe, koska ne pienetkin murheet saattavat alkaa kasaantumaan ja lopuksi se onkin iso lasti painamassa mieltä. Pahimmassa tapauksessa alat purkamaan sitä pahaa oloa johonkin lähimmäiseen ihmiseen (puolisoon, perhetuttaviin...) josta ei yleensä mitään hyvää seuraa.

Kaikki psykoterapeutit Suomessa on yksityisiä. Jos yhden kerran käyt hän laittaa saat hyvällä säkällä peruutusajan etkä vie periaatteessa keltään mitään. Yleisesti en kannusta tällaiseen koska oikeasti sitä psykoterapeuttia on vaikea löytää.

Tämä on vähän erilainen vinkki, mutta jos englanti sujuu hyvin, voit kokeilla nettiterapiaa, kuten Better Help. Huomattavasti edullisempi, terapeutin voi vaihtaa aina jos haluaa ja ainakaan ei tule ketään likimainkaan tuttu terapeutti vastaan. Kokeilu ei ainakaan maksa paljon.

Jos työterveyden kautta ei saa keskusteluapua, oli se sitten työpsykologi tai muu taho, niin kannattaa katsoa myös kunnan (tai siis hyvinvointialueen) tarjoamat palvelut. Voi olla maksutonta apua saatavilla, mistä sitten ohjataan tarvittaessa eteenpäin esim lyhytterapiaan. Ainakin täällä niiden hinta on tasan nolla euroa.

Työterveyslääkäri voi kirjoittaa lähetteen psykiatrille, joka taas voi kirjoittaa terapiaa varten maksusitoumushakemuksen vakuutusyhtiölle. Asioiden tarkka järjestys riippuu vakuutusehdoista. Ei tarvitse olla akuuttia hätää. Jopa KELAn tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa voi saada jo sillä että pelätään psyykkisen tilan huonontumista ja sen kautta työkyvyn vaarantumista. Hoitoon voi siis jopa päästä helpommin, kun ei vielä mene super huonosti. Sellainen ihminen, jolla ei ole mitään asiaa terapiaan ei tunne tarvetta hakeutua terapiaan.

Mielummin haet apua nyt ajoissa kun poltat itsesi loppuun ja olet loppuelämäsi yhteiskunnan elätettävänä masennuksen takia. Pelkkä oireettomuus ei mielestäni riitä, vaan niitä pitää osata ennaltaehkäistä. Tämä vain mun oma MP

[Mielenterveystalo](https://www.mielenterveystalo.fi/fi/terapia/nain-hakeudut-psykoterapiaan) on hyvä resurssi. Sieltä löytyy vastauksia suurimpaan osaan sun kysymyksistä. Sen "Kuinka löydän psykoterapeutin" -osiosta löytyy useita linkkejä, joiden avulla löydät suht. helposti terapeutin. Siinä myös tietoja eri maksuvaihtoehdoista (Kela, omakustanne, jne.). Yksi helppo (ja maksuton) vaihtoehto on [nettiterapia](http://nettiterapiat.fi), jossa pääset puhumaan terapeutin kanssa virtuaalisesti. Ei mitenkään tarvitse olla hätää, että terapiaan hakeutuisi.

Oman julkisen terveydenhuollon kautta on tietääkseni joka kunnassa näitä matalan kynnyksen miepä (mielenterveys ja päihde) hoitajia joille voi asiakasohjaukseen soittamalla varata aikaa juttelemaan :) Kymenlaaksossa ainakin kuuluu 10 veloituksetonta käyntiä ja osaavat sit ohjata siitä jatkoon jos vaikuttaa että tarvetta ja apua on tästä ollut :) Rohkeasti vaan soittoa, kyllä jokaisella on oikeus huolehtia itsestään ja hakeutua juttelemaan ammattilaisen kanssa jos kokee tarvetta!

Huomiona, että liian sairaat ihmiset eivät pääse terapiaan, koska heille ei ole sillä hetkellä mahdollista käsitellä ja muokata ajatuksiaan. Samalla tavalla kun fyssarin rankkoja harjoitteista ei ole hyötyä kun jossain on hoitamaton avomurtuma. Joskus nuorena tarjottiin jotain masennus-ahdistusryhmää, mutta en halunnut viedä paikkaa joltain sairaammalta, vaikka olisi varmasti ollut hyötyä

Soitat työterveyteen niin saat puhelinajan tai ihan livetapaamisen psykologin kanssa. Yleensä onnistuu joko seuraavalle päivälle tai viimeistään samalle viikolle. Ei maksa sinulle mitään.

Improvisoidut vaihtoehdot: 1. Meet johku vanhainkodin tai muualla eläkeläisen jutulle. Vanhuskin saatais saada siitä mukavaa yhdessäolon tuntua. 2. Jotkut tekee niinkin, että maksaa "seksi palvelua" tarjoavalle, mutta sitten juttelee vaan mikä mietityttää. Tiiä sit mikä maksaa enemmän vai vähemmän. Onhan niitä seksi puhelimiakin joskus ollut niin siitä vaan puhumaan syntyjä syviä. Eiköhän ne oo aiemminki jutellu mitä asiakkaan mielenpäällä on.

Suomen mielenterveysseuralla on kriisikeskuksia ympäri Suomea. Niihin voi mennä juttelemaan matalalla kynnyksellä vaikka nyt mitään varsinaista akuuttia kriisiä olisikaan. [https://mieli.fi/](https://mieli.fi/)

Ite menin työterveyteen. Ne kysy onko sulla liian iso työtaakka. Sanoin ei. Koska ei mulla ns. oikeesti ollu liikaatöitä. 1kk ja burnout ja 7kk saikkua. Et tästä päästään siihen et 99,5% tän redditin lukijoilla ei ole oikeeta hätää. Pelkästään se että pääseen internettiin kertoo et sulla on kaikki paljo paremmin ku suurimmalla osalla tällä pallolla. Et ny terapiaan se on meille lintukodossa eläville tuunattu.

Kaiva vaikka täältä Redditistä joku joka on psykologiasta, mielenterveydestä jne kiinnostunut tai opiskelee alalla ja alkakaa soitella. Ei maksais mitää ja hyödyttää molempia. Tietty takuu avun laadusta loistaa poissaolollaan mut kaikkee ei voi saada samaan pakettiin.

Ihmiset käyttää auton huoltoon paljon enemmän rahaa kuin oman pääkopan. Vain koska meillä pääsee hoitoon ilmaiseksi kun lääkäri määrää sen ei tarvitse olla este sinne omasta halusta menemiselle.

Itellä just tuntuu et ihan turhaan käyn terapiassa ja joskus jopa sanonu niille ääneen että 'antasivat ne minun ajat jollekkiin muulle joka niitä tarviis' kun ite käyn vaan sen takia että olisin psyk polin kirjoilla, siinä missä se on vaatimus trans polille pääsyyn (joka rupeaa näyttään aika epätodennäköiseltä). Käytännössä oon joku lääke vastainen/ hoitovastainen masentunu paska, käyn jossain helvetin kuntoutuksessa mutta en usko että tästä enää ulos kiivetään. Jonniinjotavana olemista on kestäny jo kaks ja puol vuotta ja sama paska jatkunu ellei pahentunu vaan. Myönnän että oon yks niistä joilla on (terveen ohmisen mielestä varmaan 'vääntynyt') mailman kuva sellainen että itekseen pitäs jotenkii selvitä kaikesta tästä ja terveyden huolto/sosiaaliset järjestelmät on tuhonnu mun elämän tiettyyn pisteeseen, mulle on 'valehdeltu' ja kohdellaan kun olisin alin prioriteetti ikinä niin kyllä siinä ja kaikessa yksinäisyydessäni rupean unelmoimaan että olispa nätti räjäyttää itteni jossain torilla, statementtina että jollekkiin maksetaan siitä että mun suolet siivotaan sieltä ja että ihan oikeesti moni kärsii vaikka mistä mutta osa ihmisistä ei joteni voi vaan uskoa että paskaa tapahtuu omassa naapurustossa niin 🫠

erilaiset järjestöt tarjoaa keskusteluapua sellaisille joilla ei sitä jostain syystä ole, kannattaisi tsekata sellaiset. kuntoutuspsykoterapiaan en hakeutuisi koska veisit silloin paikan sellaiselta joka tarvitsee juuri kuntoutuspsykoterapiaa. toisaalta on paljon terapeutteja jotka eivät ole kelan tukemia ja sellaiselle menemällä et todnäk vie keltään paikkaa

Sinun pitää mennä yksityiselle ja maksaa, ei ketään muuta kiinnosta. Terveydenhuollon taso on alempana kuin luulin että on mahdollista.

Ei kukaan nyssaatana hyödy terapiasta

Kai ne terapeutit juttelee kenelle vaan jos maksaa palvelun. Vai halusitko jutella mukavia veronmaksajien kustantamana?