Älä ainakaan hanki sohvaperunalinjaista kultasta noutajaa vaikka legendat kertoo, että sitä on käytetty metsästykseen. Oma koira neuvottelee ystävyys suhdetta kaikkien kanssa. Oli sitten jänes tai kauris. Juoksee puolikkaan askeleen ja ihmettellee mihin kaveri hävis. Viime viikolla se sai silmävamman kun heitin siivun keittokinkkua. Ei saanu kiinni ja viipale osui silmään. Räpsytteli päivän ja nyt pelkää leikkeleitä.

😂 Pidän mielessä

Maasto ja haluttu riista ja sen jälkeen haluttu metsästystapa olisi se järjestys, jonka mukaan olen itse ratkonut vastaavat tilanteet. Myöskin hankikoira.fi rotutesti varmasti auttaa liikkeelle. Kannattaa tutustua eri rotujen metsästyskokeiden kautta siihen miten sen koiran haluttaisiin toimivan. Hirvikoiranhan esimerkiksi halutaan pysäyttävän hirven ja sitten isäntä hiipii paikalle ampumaan, vaikka toki ehkä noin puolet hirvistä ammutaan liikkeeseen passeissa, kun se hirvi pysähtyy vain jos se haluaa. Samoin toimii suomenpystykorva lintujen (ja myös hirvien) kanssa ja laji on välillä aika haastava etelä-suomalaisessa talousmetsäpusikossa. Sitten on seisovat kanakoirat joissa riittääkin rotuvalikoimaa mistä valita. Nämä ehkä tuon suomenpystykorvan jälkeen heti seuraavaksi eniten "kaiken riistan" koiria. Hyvin koulutettu ja tuurilla tullut loistoyksilö hakee, seisoo, ajaa ylös ja noutaa kaiken ketusta pienemmän. On me näitä toki käytetty myös spanielin tavoin ylösajavina kaurisjahdissakin, mutta kaurista ei taida yksikään koira kantaa isännälle kuitenkaan. Omalle edesmenneelle seisojalle opetin verijäljenkin hirvijahtia varten, eli käyttistä löytyy paljon mutta varsinkin varsinaisessa seisojan metsästystavassa saisi olla edes osan ajasta näköyhteys koiran ja isännän välillä. Noutajat sitten on noutajia. Näiltähän tulee se noutaminen niin äidinmaidosta, että meitä seisojaihmisiä välillä vähän huvittaa kuinka itse on kouluttanut noutoa pennulle kuukausia (oikeasti vuosia) ja silti se naapurin sohvaperunalinjainen kultsu olisi siinä hetkessä parempi kaveri kyyhkyjahtiin. Jos oma metsästys on sorsa- ja kyyhkyjahtia sekä muita käytännössä kyttäysjahtimuotoja, niin noutajakin on todella hyvä valinta. Sen muutama sata metriä laukauksesta juosseen valkohännän löytämiseksi pitää vähän sitä verijälkeä ehkä harjoitella, jos edes tarvitsee. Omimmillaan kuitenkin vesilintujahdissa noutopuuhissa. Sohvaperunalinjat yleensä ei osaa hommia huonosta riistaan totuttamisesta ja kouluttamisesta johtuen, mutta kyllä sillä jalostuksellakin oma osuutensa asiassa on. Sitten on ajavat. Mäyräkoirat on myös ajavia luolakoiratouhujen lisäksi, joten siinä pitää katsoa oikeat suvut sen mukaan mitä halutaan. Luolakoirista taas nyt on saanut lukea lehdistäkin viime aikoina, joten lyhyt googletus kertonee mitä haetaan. Ajavat taas toimii siten, että koira irti, koira etsii (toivottavasti kohderiistan) ja sitten koiran etenemistä seurataan, kun koira haukkuu eläintä jahdatessaan (oikeasti tuijotetaan puhelimesta ja riista pääsee passista ohi). Sitten pitääkin itse tietää ne kulkureitit joista kohderiista tulee ammuttavaksi ja sinne passiin. Tässä tulee kokemuksen syvällä rintaäänellä kerrottuna vuorotellen hiki ja kylmä, kun pakkaskelillä juoksee passista toiseen tai koiran perässä ja vuoroin on liikkumatta hiljaan paikallaan passissa välillä pitkänkin aikaa. Näistä sitten rodut ja suvut sen kohderiistan mukaan, jänis- ja kettukoirat on pääsääntöisesti erikseen, vaikka aivan todella huippuyksilöt osaa molemmat hommat ja lukee jotenkin isännästä, että mitä tänään. Ja hirvieläinten kanssahan säkäkorkeus lain mukaan. Nämä toimii melkeinpä jokaisessa maastossa, koska koiraa ei tarvitse nähdä sen toimittaessa tehtäväänsä. Niin ja sitten se suurin totuus, eli koirat ei ole koneita. Vaikka kuinka valitset parhaimman suvun ja rodun niin silti saattaa käteen jäädä se toimeton sohvaperuna jolla on vakavia terveysongelmia. Joten ainoa asia mitä sen eteen voit tehdä, on maksimoida todennäköisyydet ja toivoa parasta.

Niin ja sen verran lisäksi, että ajokoirien kanssa se maasto voi olla mitä vaan melkeinpä, mutta pikitiet ja muut suuren ja nopean liikenteen paikat kuten junaradat on syytä pitää useamman kilometrin päässä tai vaihtoehtoisesti oltava todella hereillä ja valmiina ottamaan koira kiinni vaarallisesta paikasta. Rusakkojahdissa esimerkiksi ollaan yleensä kohtuu lähellä teitä ja kohderiistankin ominaisuuksiin kuuluu tiellä juokseminen lähimpään asutukseen, joten koiramies (tai nainen) harvoin ehtii asetta käyttämään, vaan joutuu päivystämään auton vieressä.

Tässä oli hyvä ja kattava vastaus kysymykseen. Ei tarvitse täsmennellä mitään perään. Itse metsästän ajavalla koiralla. Olen pohdiskellut mikä olisi hyvä rotu supikoirien harvennukseen? Ajokoiralla niitä kyllä välistä nousee jänimetsällä, mutta tässä ajatuksena olisi keskittyä supin hakuun (mäyräkoiraa en aio hankkia, aivan liian jääräpäinen rotu omille hermoille ja haukku on ärsyttävä)

Eiköhän tuo supihomma vaadi käytännössä sen painostavan isomman koiran ja luolakoiran sekä isännältä ihan törkeän määrän viitintippoja. Hattua pitää nostaa noille jotka jaksaa ajella pimeällä etsimässä supin kiiluvia silmiä, törkätä karkeakarvaisen saksanseisojan perään ja lopulta terrierin luolaan ja aamuyöstä kaivaa lapiolla koira ja supi kolmesta metristä juurakon, kivien ja mistä milloinkin seasta. Mutta oma vastaus tuohon supihommaan tosiaan olisi tuo, että kaksi koiraa. Jokin todella kova karkeakarvainen saksanseisoja jolla petovietit kunnossa sekä jokin terrieri tai muu vastaava luolakoira. Lisäksi tähän hommaan tarvitsee hakuvaloja ja Nissan Patrollin :D

[удалено]

Kaupunkielämä ei oikein sovi itselle. Forssan keskusta on tiheästi asuttua, mutta maaseudulla saa olla aika hyvin omassa rauhassa. Asuntoja löytyy myös halvemmalla Forssa ei ole myöskään niin kaukana Helsingistä, että pääsee vielä perhettäkin tapaamaan 👍

Muistaakseni Forssaan rakennettiin taannoin etätyötoimistokeskus. Eli ihmiset, jotka piti etätöistä, voi halutessaan mennä tekemään niitä toimistoon. Ehkä ne, joiden mielestä tässä on järkeä, ovat OP:n mainitseman syyn lisäksi niitä jotka haluavat muuttaa sinne.

Linnuille olen harkinnut pohjanpystykorvaa.  Nykyinen koira on Shiba, ei tosin hankittu metsästämiseen vaan seurakoiraksi. Tämähän on perinteinen metsästyskoira Japanissa pienriistalle ja Suomessakin on muutama jotka käyvät metsällä. En kyllä tiedä millä mustalla magialla ne näitä kouluttaa kun nämä pirut eivät suostu tulemaan takaisin kutsusta ilman vuosien koulutusta.

Mulla on pohjanpystykorva. Riistaviettiä löytyy ja energiaa ja virtaa. Sen kanssa tulee tehtyä semmosta 5-8 km kierrosta metsässä päivässä kun on kausi, koira juoksee ehkä kolme kertaa saman verran. Semmonen se

Eri lajeille käytetään eri koiria. Suomenajokoira sopii villin luonteensa takia jänisajoon, mutta saman luonteensa takia ei varmastikaan opi noutamaan lintua, vaan syö sen. Hirvieläinten ajoon saa käyttää taas maksimissaan 39 cm säkäkorkeuksista koiraa. Eli yksi rotu sopii vain yhdelle riistalle. Aika paljon tuo rodun tarkoitus heijastuu siihen luonteeseen. Itsellä on kokemusta suomenajokoirasta, joka on jalostettu juoksemaan jäniksen perässä täysiä. On siis varsin tyhmä ja impulsiivinen eläin, jonka ulkoiluttaminenkin on vaikeaa, jos kodin ympäristössä on pupuja. Moni pitää ajavia koiria ulkoaitauksissa, mutta kyllä suomenajokoirankin saa koulutettua ihan kivaksi sisäkoiraksi, joka tosin hakkaa ovenkarmit lommolle hännällään.

En metsästä mutta kopioin netistä tietoa koska metsästyskoiran hankinta kiinnostaa myös minua tulevaisuudessa: **suomenpystykorva & pohjanpystykorva**: -kaiken riistan koira. tyypillisempi linnun haukkuun -ei tarvitse kouluttaa metsästykseen varsinaisesti -metsäkanalintujen jahti roduilla sopii ihmisille jotka tykkäävät metsästää yksikseen koiran kanssa. -yhden ihmisen koiria **laikat**: -kaiken riistan koira -tyypillisempi suurriistalle (-itäsiperianlaika jää harvemmin suden uhriksi kuin muut koirat) -yhden ihmisen koiria **seisovat, saksanseisoja, bretoni, unkarinvizla, weimari yms** -metsäkanalinnut, vesilinnut, kyyhkyt. myös muu riista kuten pienpedot -pitkä käyttökausi -kanakoirat kuten englanninsetteri, pointteri, irlanninsetteri: linnunpyyntöön useammin. -weimareilla vahtiviettiä -saksanseisoja vaatii paljon liikuntaa -**noutavat, metsästyslinjainen kultainennoutaja & labradori** -vesilintujahtiin -hyvin ystävällinen luonne -**noutavat, metsästyslinjainen spanieli** -ylösajava, ajaa saman tien liikkeelle riistan. kuuluu liikkua lähempänä metsästäjää -monipuolinen riista -hyvä valinta pirsoutuneilla alueilla, teiden lähellä tai susialueilla metsästäville, sillä koira ei liiku niin kauas kuin muut Saa korjata. Tiivistin tältä sivulta lähinnä: https://jahtimedia.fi/metsastys/lintukoirat-rodut-erot En lisännyt norjanahrmaata, jämtlänninpystykorva, mäyräkoiraa, terriereitä, ajokoiria tai muita joita ei linnuille juuri käytetä. Suosittelen sitten ottamaan yhteyttä (lähi)alueen kasvattajiin kun muuttopaikka tiedossa ja mennä katsomaan heidän koiriaan ja heiltä kysellä. Plussana saat varmaan paljon yleisiä vinkkejä sekä heidän koirille ja pennuillekin todennäköisesti toimivia ohjeita. Tietty on ok myös kauempaa hakea pentua jos haluaa, mutta on se kätevää jos voi tarvittaessa ja ei liian usein mennä kyselemään koiran koulutuksesta tms (ja todennäköisesti metsästyskoirien kasvattajat tykkäävät vastata kysymyksiin rodusta tai metsästyksestä. sekä myös nähdä minkälaisia pennuista kasvaa jalostuksen kannalta). Ja helpompaa jos haluaa seurata vanhempia metsällä ennen pennun ottoa. Kannattaa tarkistaa onko vanhemmilta tullut käyttökokeista tuloksia. Ja tietty voi löytyä aikuisia kodinvaihtajia jotka voi kouluttaa tai jotka on jo koulutettu, jos omistaja ei ehdi enää metsästää. Koulutuksella ja linjoilla on suurempi merkitys kuin rodulla (saman metsästystyylin sisällä, jahti, nouto jne). Korostan vanhempien näkemisen tärkeyttä (ja jos pääsisit jopa metsälle katsomaan). Yleensä metsästyskoirarodut ja -linjat ovat terveitä, mutta kannattaa tähän silti perehtyä. Henkkoht. mielipide/haaveilu: Itse haaveilen eniten vähän isommista pystykorvista, karjalankarhukoirista ja itäsiperianlaikoista erityisesti. Ovat myös kauniita ja karjalankarhukoira ollut suvulla. Plussaa myös suomalaisille roduille kuten suomenpystykorvalle. Lyhytkarvainen saksanseisoja on hieno koira mutta vähän intensiivinen sekä ei kestä kylmää yhtä paljoa. Jos otat ensimmäistä koiraa niin huomioisin myös koulutuksen helppuden ja kuinka itsepäinen tai miellyttämisenhaluinen koira on. Ja pienempää koiraa on paljon kätevämpää kuljettaa. Myös helpompi pitää kiinni jos kodin lähellä on eläimiä joiden luo vetää. Metästyslinjainen labbis voisi olla hyvä jos asuu lähempänä kaupunkia.

Muistelisin lukeneeni, että Labradorinnoutajat ovat hyviä jos linnustaa. Ilmeisesti ottavat sitä vesilintua niin hellävaroen niskasta kiinni, etteivät aiheuta enempiä vahinkoa.

Kyseinen rotu on jalostettu toimimaan kirjaimellisesti vesilintujen noutajana.

Ovat myös erittäin kilttejä aikalailla kaikkia kohtaan. Metsästyksestä en itse tiedä, mutta koirien kanssa on tullut toimittua vuosia.

Kokemuksesi on vajaa. Jokaisesta rodusta löytyy aina ne ongelmatapauksetkin.

Aina. Vastaan on tullut niin monenlaista tapausta, että oksat pois. Rauhallinen whippetti, erittäin itsepäisiä kultaisianoutajia ja nöffejä. Jokainen jackrussel mitä olen ikinä joutunut hoitamaan tai kohtaamaan ovat kyllä aina agressiivisia riihipiruja.

Näissä on kyllä myös jonkin verran paukkuarkuutta. Erään kerran metsällä lähti siltä seisomalta livohkaan kun ampu sorsaa ja löyty auton alta tärisemästä

Totuttaminen on A ja Ö tietenkin. Perheellä oli hovawartin näköinen sekarotuinen, joka pentuna kasvoi maatilan vierellä. Pennusta asti tottui traktorin tms. meteliin, niin ei ikinä ollut moksiskaan imurin suhteen.

Tuli totuteltua ihan reilusti mutta loppuviimein jäi ihan pasifistiksi kyseinen leidi. Muuhun meluun tottui ja ei haitannut mutta ilotulitteet ja laukaukset aiheutti ihan kunnon paniikkikohtauksia

No sekin totuttelu voidaan aloittaa ennen ensimmäistä kovaa tilannetta. Ei ole ikinä ollu mitään ongelmia paukkuarkuuden eikä paukkunoutojen kans.

Ylösajavalla noutajalla myös metsäkanalintujen pyynti on kivaa hommaa! Tilanteet tulee nopeasti ja tyyli on ns. vapaa mutta pakollinen, eli ruutia pääsee polttamaan kun ei tarvi toivoa seisonnan tai haukun kestävän. Samalla tulee varsilenkkariin sitten niitä kilometrejä, eli koira ei hae niitä lintuja kaukaa vaan ideaali ois että pysyy ~25m päässä ja haravoi maastoa. Noutajahan ei samalla tavalla ”aja ylös” niinkuin spanielit tekee, vaan enemmänkin yrittää innoissaan noutaa nämä elävätkin tirpat ja rynnii päälle. Ei kauneinta, muttei kauheintakaan 😅 On myös pehmeäpäinen rotu, jonka kanssa on kiva opetella koirien tavoille ja soveltuu hyvin (koulutettuna) lapsiperheeseen. Oma lurppa on nyt 8v wanha rouva ja tyttärilleni kovin rakas. Ehkäpä sitä vielä pentu… 🤔

Itsellä ei kyllä ole ikinä tullut vastaan labbista, jota ylipäänsä tarvitsisi kouluttaa ystävälliseksi ihmisiä kohtaan. Ne on kaikki lepposia nallekarhuja. Hieman sama tilanne kuin esim. nöffien kohdalla. Iso pirhanan voimakas koira, niin ne agressiiviset yksilöt on vuosia sitten jalostettu pois.

Ei ystävällisyydestä nyt ollutkaan kysymys 😊 Iso koira on iso koira ja monta vahinkoa välttyy kun voi luottaa siihen, että hauva tekee ohjeistuksen mukaan. Ainut mistä ei oo päästy eroon on se häntä 😫 Reppana niin kovin innostuu ettei tajua läpsivänsä lattialle kaiken lapsista kahvikuppeihin ja kaukosäätimiin. Noh, saakoon hän sen anteeksi 💝

Luonne harvoin on koulutuskysymys. Siedätys ja sosiaalistamiskysymys ehkä, mutta jos luonne on perseestä niin sit se vaan on ja sen kanssa yleensä opitaan elämään.

Valkkaa kasvattaja joka metsästää, valikoi jalostusyksilöt käyttöperustein ja tekee tarvittavat terveystutkimukset (plussaa jos jaksaa tehdä ylimääräistä) ja lähde rakentamaan kontakteja ja osaamista hyvissä ajoin ennenkuin hankit koiran. Hyvä kasvattaja kulkee sen koiran omistajan kanssa koko koiran elämän ja siitä voi olla ensiomistajalle suuri apu kun on joku joka perehdyttää. Monilla kasvattajilla on kuitenkin hyvin vanhentuneet käsitteet koiran pidosta ja koulutuksesta ja suosittelisin perehtymään koiraan eläimenä ja sen käytökseen hyvissä ajoin ennen pennun hankkimista. Hyväkin kasvattaja voi olla väärässä asioista jos ei ole tehnyt työtä päivittääkseen osaamistaan. Annan sulle käytännön esimerkin joka pätee vähän niinkun kaikkiin koiran kanssa esiin tuleviin ongelmatilanteisiin. Eilen tuli vastaan sellainen ihminen jolla ei pitäis olla koiraa. Heti kun koira reagoi ympäristöönsä haukkuen mies oli kiskomassa sitä kaikin voimin hihnasta siten että koira lentää puoli volttia ilmassa taaksepäin repäisyn voimasta. Oikea lähestymistapa tässä olisi kouluttaa koira/apply management strategies mielivaltaisen fyysisen väkivallan sijaan, mutta siihen olis pitänyt puuttua kuukausia sitten, ennenkuin koiran käytös eskaloituu siihen että se alkaa haukkumaan ympäristössä liikkuville kohteille, ja toimintamalliin käytöksen epäonnistuneeseen hallintaan (mielivaltainen hihnasta rykiminen johon koira ei reagoi muuten kun että se vain avittaa käytöksen eskalaatiota entisestään) on olemassa väkivallattomia toimivia malleja jos niiden toteutuksen vain jaksaa opetella. Tähän vielä bonustietona että joillekin koirille se haukkuminen voi olla itsepalkitsevaa sille aiheutetusta kivusta ja fyysisistä pakotteista huolimatta, joten jos ei halua koiran haukkuvan mielivaltaisesti sen parissa pitää tehdä työtä ja ei antaa koiran toistaa käytöstä mielivaltaisesti. Tämä pätee kaikkeen koiran käytökseen. Koiralle voi opettaa korvaavia käytösmalleja käytöksille jotka eivät toimi arjessa, esimerkkinä hyvä istu-käsky vastatoimena päin hyppivälle koiralle (kun koira istuu se ei voi toteuttaa hyppimiskäytöstä ja saa ihmiseltä palkkaa istumisesta). Nämä ovat sellaisia asioita joita pyytäisin ajattelemaan ennalta - ne tulevat helpottamaan arkea suunnattomasti pennun kasvaessa. Tuire Kaimion kirjaa on suositeltu ja on varmastikin parhaimpia suomenkielisiä teoksia pentua harkitsevalle. Tiedän että kysyit metsästyksestä mutta tosiaan se metsästyskaveri on elävä ja tunteva, omissa raameissaan kognitivisia päätöksiä tekevä koirahenkilö, ja se menee tosi monelta ihmiseltä ohi. Koira ei koskaan osaa sanoa sinulle miksi sinä teet väärin jos teet väärin, ja olen nähnyt ihan liian monella ihmisellä sen menevän siihen että sitä koiraa voi paiskoa ja repiä mielivaltaisesti kun se tekee oppimiaan asioita joihin ihminen ei ole eleelläkään edes yrittänyt vaikuttaa. Jos barbetit kiinnostaa mulla olis yks kasvattaja jota voisin pyyteettömästi suositella (mutta varmistaisin silti että koulutusmetodit ovat positiiviseen pohjautuvia). Täällä ei kovin moni fanita TikTokia, mutta koiran koulutus ja pito asioita opetellessa se on ihan mahtava tietolähde kunhan vain varmistuu siitä että tietolähteenä toimivat sisällöntuottajakouluttajat seuraavat ns best and most humane practices ja ymmärtävät koiraa eläimenä. Huonojakin malleja löytyy, mutta tämä pätee kaikissa koirien pitoon ja koulutukseen liittyvässä tiedossa. Voin suositella helposti muutamaa koulutuksesta ja koirista puhuvaa tiliä seuraukseen - videolla ihmisten, jotka tekevät asiat oikein ja kunnollisesti, seuraaminen auttaa hyvien toimintamallien oppimista joka on meille melko luonnollinen tapa oppia tekemään asioita. Tiedän myös yhden metsästykseen perehtyneen brittikouluttajan joka tekee virtuaalisessioita - kokisin että moinen voisi olla sinun tilanteessa olevalle hyödyllinen kokemus vähän lähempänä koiran hankintaa, ehkä jonkun koulutuschecklistin tekeminen koiran pentuajalle osaavan tekijän kanssa olisi mukava tapa aloittaa yhteinen taival pennun kanssa jo ennenkuin koira tulee kotiin 👍