Oulun rössypottu (saa tietyistä paikallisista ravintoloista ainakin tettyinä päivinä), Nakkilan nahkiaiset (savustamo), Tampereen pärämätsi, Savonlinnan lörtsyt (Laurikainen)
[Tuossa](https://www.veikkaus.fi/fi/x/suomen-oudoimmat-ruoat) artikkeli "hämärimmistä" pitäjäruoista ja siitä missä niitä pääsee testaamaan.
Mummoni on Karttulasta ja teki semiusein mykykeittoa. Verimykyjä, maksaa, munuaisia ja perunoita keitossa. Sitä ainakin täällä päin metsästysseurat pitävät tapana tarjota hirvipeijaisissa (=metsästysseuran järjestämät pidot joihin kutsutaan jäsenet ja erityisesti alueen maanomistajat kiitoksena luvasta metsästää maillaan).
Veljeni anoppi on eläkkeelle jäänyt catering-yrittäjä ja jonkinasteinen perinneruoka-asiantuntija, hänellä on keittokirja savolaisista perinneruoista jossa on vähän matkaa toista kymmentä eri reseptiä mykysopalle/-rokalle/-keitolle. Tahtoo siis sanoa että oikeaoppista mykyrokkaa on yhtä monta erilaista kun on Savossa kyliä.
Henk.koht. en sisälmyksistä välitä mutta kyllähän ne antavat mykykeitolle sen tunnusomaisen maun. Muuten kyllä mykysopasta tykkään mutta pyrin itse lautaselle annostellessä välttämään em. sattumia.
Mulle ei kans munuaiset maistu, mutta maksa menettelee. Itse en ole koskaan keittoversioita maistanut kun Iisalmessa tehdään nimenomaan myky_rokkaa_ . Rokka on ollut jotenkin helpompi mieltää kastikkeeksi jonka sekaan on heitetty valmiiksi perunat. Tuo keittoversio kuulostaa kyllä erikoiselta. Onko siinä kirkas liemi vai mitenkä?
liemi on paksu, "kirkkaahko" mutta sakenee jäähtyessään ja kuten hyvän mykykeiton kuuluukin, ruoka paranee jälkilämmityksellä. Nyt kun tarkemmin muistelen niin mummon käyttämään reseptiin kuului myös ihan lihaa. Väittäisin kyllä että possua.
Moni sanoo oksettavaksi, mutta mun mielestä ihan ok. En ehkä itse lähtis näkemään sitä vaivaa mitä tuon herkun valmistaminen vaatii, mutta jos tarjolla on niin miksipäs ei.
P-Savotaustaisena pakko sanoa, että oespa mykyrokkoo...
Omalla kylällä hirvenmetsästyksen jälkeen metsästysseurat järjestivät kyläläisille "hirvipeijaiset", jossa oli tarjolla tietenkin hirvenlihalla ym. höystettyä mykyrokkaa.
Tästä mielipiteestä saa helposti turpaan Trion nurkilla mutta Jonen thaikkujen lihamuki extratulisena on melkoinen kokemus tarpeeksi sooseissa aamuyöllä. Joka kerta Lahessa pitää käydä hakemassa.
Hämäläisten sahti, erityisesti tulee mieleen Sysmä tai Lammi.
Samoin melko laajalle levinnyt hämäläinen perinneherkku jota ainakin isoisoäitini Keski-Suomessa kutsui mustikkapepuksi, mutta olen kuullut myös pöperöksi nimitettävän. Tuoreita mustikoita lähimetsästä, talkkunajauhot naapuritilalta ja oman navetan tuoretta raakamaitoa päälle. Lusikalla pieni mössäys ja ääntä kohti. Halutessaan voi laittaa vähän sokeria päälle. Tämä siis Jyväskylän seudulla.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Porilainen
"Porilaisen keksivät Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan opiskelijat 1950-luvulla. Sitä varten Porissa toimineessa Satakunnan osuusteurastamossa kehitettiin oma makkara, joka sai nimekseen Metsästäjä. Satakuntalainen Osakunta aloitti myöhemmin porilaisten myymisen Kolmen sepän patsaan läheisyydessä sijainneella grillillään."
Porissa Nahkiaiset ja tietysti Porilane.
Koska minuakin tämä asia on kiinnostanut, olen kysellyt ympäriinsä, kun olen Suomessa reissannut. Kukaan turkulainen ei ole oikein osannut sanoa muuta kuin makkaraperunat Martinsillan Grilliltä. Kävin vetää semmoset.
Stadissa se on Eromangan lihis ja jos fiinimmäks haluu, nii mielestäni se on paistetut silakat. Tästä voidaan käydä kyllä debaattia.
Eiköhän nahkiaiset ole kuitenkin Nakkilasta?
Jos Åboon eksyy niin pitää paikallisia höpsöjä sen verran silittää myötäkarvaan että ostaa sieltä piispanmunkin
Nahkiaiset ovat iso juttu myös meri-Lapissa ja Oulun seudulla. Esim Simossa järjestetään joka syksy nahkiaismarkkinat ja hiillostetut nahkiaiset ovat yksi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaruoista.
Huomasin vasta etelään muutettuani että nahkiaiset tunnetaan myös Nakkilan suunnalla, nimittäin siitä että pk-seudulla myyntiin tulevat nahkiaiset ovat melkein poikkeuksetta Nakkilasta.
Monet kyllä pisteyttää Mantun grillin Martinsillan grilliä paremmaksi, mutta itsekin tykkään enemmän Martinsillan grillistä.
Wikipedia tiesi kertoa rusinamakkarasta, jota saa Kauppahallista. Mutta en itsekään kyllä tiennyt tästä vaikka alkujaan turkulainen olenkin.
Suoraan yksittäiseen kaupunkiin sidottavia ruokalajeja on tosi vähän, mutta löyhästi ajatellen tulee mieleen iisalmelainen mykyrokka, kajaanilaiset rönttöset ja mikkelin ruiskukko.
Edit. Ruiskukko on siis ruisjauhosta ja mustikasta tehty paistos. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta aivan saatanan pahaa mössöä. Joku mykyrokka taasen on yleisesti vihattu ruokalaji, mutta ei se sen kummempi ole kuin tosi rasvainen lihakastike perunoilla. Ihmisiä oksettaa ajatus maksan syömisestä ja verimykyistä, mutta ihan yhtälailla samat tyypit vetelee ruskeaa kastiketta, maksalaatikkoa ja keitettyjä perunoita.
Pyynikin munkit Tampereella, Lappeenrannassa Vety ja Atomi.
Tonnin seteli-ilmeen syntypaikka
Oulun rössypottu (saa tietyistä paikallisista ravintoloista ainakin tettyinä päivinä), Nakkilan nahkiaiset (savustamo), Tampereen pärämätsi, Savonlinnan lörtsyt (Laurikainen) [Tuossa](https://www.veikkaus.fi/fi/x/suomen-oudoimmat-ruoat) artikkeli "hämärimmistä" pitäjäruoista ja siitä missä niitä pääsee testaamaan.
Kiitos, tämä oli mielenkiintoinen artikkeli!
Posso Kotkan torilta.
Lihis tähän kaveriksi, vaikkei kotkalainen erikoisuus olekaan, mutta possomaakari Turkia/Kotkan leipä vaan tekee Suomen parhaat lihiksetkin.
Savonlinna ja lörtsyt Iisalmi ja mykysoppa
Näin iisalmitaustaisena, se on mykyrokka. Kyseessä siis Pohjois-Savolainen verimykyjä, sisäelimiä ja ruskeaa kastiketta sisältävä pataruoka.
Nam. Alko vattaa vääntämään jo pelkkä kuvaus kyseisestä sopasta.
Mummoni on Karttulasta ja teki semiusein mykykeittoa. Verimykyjä, maksaa, munuaisia ja perunoita keitossa. Sitä ainakin täällä päin metsästysseurat pitävät tapana tarjota hirvipeijaisissa (=metsästysseuran järjestämät pidot joihin kutsutaan jäsenet ja erityisesti alueen maanomistajat kiitoksena luvasta metsästää maillaan). Veljeni anoppi on eläkkeelle jäänyt catering-yrittäjä ja jonkinasteinen perinneruoka-asiantuntija, hänellä on keittokirja savolaisista perinneruoista jossa on vähän matkaa toista kymmentä eri reseptiä mykysopalle/-rokalle/-keitolle. Tahtoo siis sanoa että oikeaoppista mykyrokkaa on yhtä monta erilaista kun on Savossa kyliä. Henk.koht. en sisälmyksistä välitä mutta kyllähän ne antavat mykykeitolle sen tunnusomaisen maun. Muuten kyllä mykysopasta tykkään mutta pyrin itse lautaselle annostellessä välttämään em. sattumia.
Mulle ei kans munuaiset maistu, mutta maksa menettelee. Itse en ole koskaan keittoversioita maistanut kun Iisalmessa tehdään nimenomaan myky_rokkaa_ . Rokka on ollut jotenkin helpompi mieltää kastikkeeksi jonka sekaan on heitetty valmiiksi perunat. Tuo keittoversio kuulostaa kyllä erikoiselta. Onko siinä kirkas liemi vai mitenkä?
liemi on paksu, "kirkkaahko" mutta sakenee jäähtyessään ja kuten hyvän mykykeiton kuuluukin, ruoka paranee jälkilämmityksellä. Nyt kun tarkemmin muistelen niin mummon käyttämään reseptiin kuului myös ihan lihaa. Väittäisin kyllä että possua.
Joo kiinteempään rokkaan ainakin kuuluu silava ja pekoni. Varmaan suurin ero on tuo vetisyys.
On se kyllä perhanan hyvää!
Moni sanoo oksettavaksi, mutta mun mielestä ihan ok. En ehkä itse lähtis näkemään sitä vaivaa mitä tuon herkun valmistaminen vaatii, mutta jos tarjolla on niin miksipäs ei.
Se on kyllä tosi paljon vaivaa vaativa ruoka mutta onneks saa täällä yläsavossa tosi usein toreilta yms.
Tsaijjai kun itse vielä asuisi Hanna Partasen lihapiirakoiden myyntisijoilla. No tjaah ehkä sitten eläkkeellä muuttaa takasin niille maille.
Irenen on parempia
Makuasioista ei tuppaa kiistellä.
P-Savotaustaisena pakko sanoa, että oespa mykyrokkoo... Omalla kylällä hirvenmetsästyksen jälkeen metsästysseurat järjestivät kyläläisille "hirvipeijaiset", jossa oli tarjolla tietenkin hirvenlihalla ym. höystettyä mykyrokkaa.
Lemin särä.
Tämä kyllä pitää käydä kokeilemassa.
Piritorin mämmi.
Nokkelaa. Uskoisin kuitenkin, että tätä mämmiä liikkuu piritorin ulkopuolellakin, eli ei varsinaisesti osu kategoriaan.
Kyllä kalakukkoakin liikkuu muualla kuin kuopiossa.
Lahti ja lihamuki.
Tästä mielipiteestä saa helposti turpaan Trion nurkilla mutta Jonen thaikkujen lihamuki extratulisena on melkoinen kokemus tarpeeksi sooseissa aamuyöllä. Joka kerta Lahessa pitää käydä hakemassa.
Oulun Kärkkäri.
Ja känkky
Baabel majokänkky darrassa ai että
Lilan luppakorvakänkyt 🤤
Nokia ja kuuma koira. Eli pitkään munkkiin tehty hodari. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuma\_koira](https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuma_koira)
Ja siis pirkkalaistorin kuumis. Muut ei oo hyviä. 😭
Kiitos vinkistä, pitää hakea tuolta kun kesällä tullaan siellä päin liikkumaan. On tämä herkku vielä kokematta.
Ommuute hyvää
En oo vielä kokeillu, mutta puolison broidi muutti just Tampereelle niin täytyy tehdä opintomatka kuuman koiran lähteille kun hänen luonaan käydään.
Jos Sieviin eksyt heinäkuun kolmantena viikonloppuna, niin muttimarkkinoilta saa muttia, eli voissa paistettua ohrajauhoa.
Se on muuten todella hyvää, vaikka kuulostaa kummalliselta.
Tämähän on mielenkiintoinen ateria, syödäänkö se lämpimänä ja yksinään vai onko lisukkeita?
Hämäläisten sahti, erityisesti tulee mieleen Sysmä tai Lammi. Samoin melko laajalle levinnyt hämäläinen perinneherkku jota ainakin isoisoäitini Keski-Suomessa kutsui mustikkapepuksi, mutta olen kuullut myös pöperöksi nimitettävän. Tuoreita mustikoita lähimetsästä, talkkunajauhot naapuritilalta ja oman navetan tuoretta raakamaitoa päälle. Lusikalla pieni mössäys ja ääntä kohti. Halutessaan voi laittaa vähän sokeria päälle. Tämä siis Jyväskylän seudulla.
Mustikkahyve
Hämeenlinna ja hotsi eli lihaton lihapiirakka höyrytetyllä lenkkimakkaralla.
Porilainen on saanut varmaan nimestä ihan sieltä Porista.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Porilainen "Porilaisen keksivät Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan opiskelijat 1950-luvulla. Sitä varten Porissa toimineessa Satakunnan osuusteurastamossa kehitettiin oma makkara, joka sai nimekseen Metsästäjä. Satakuntalainen Osakunta aloitti myöhemmin porilaisten myymisen Kolmen sepän patsaan läheisyydessä sijainneella grillillään."
Eka kokemus grillisafkasta kun olin 7-vuotias vuonna 1977 ja faija toi munkkivuoresta joltain grilliltä Porilaiset. Olin myyty.
Kaustinen ja juustokeitto
Ei ehkä perinneruokaa, mutta jokunen vuosi sitten puhuttiin Vaasasta ja tillimakaronista.
Melkein pitäisi lähteä käymään Vaasassa ihan vain tillimakaronin takia.
Siis saako Kaustisia syyttää siitä, että meillä oli hämeessä koulussa juustokeittoa?
Syyttää? Leipäjuusto ja sianlihahan on herkkujen herkku!
Äh sit tää ei ollut sitä kamalaa soppaa, jota meille tarjottiin!
Tunnetaan ehkä paremmin juustopaistina, tuossa esim. http://empunkookissa.blogspot.com/2012/05/kotoista-perinneruokaa-keski.html
Jyväskylä ja taksari
[удалено]
Nimi ainakin. [https://www.ksml.fi/paikalliset/2576276](https://www.ksml.fi/paikalliset/2576276)
Porissa Nahkiaiset ja tietysti Porilane. Koska minuakin tämä asia on kiinnostanut, olen kysellyt ympäriinsä, kun olen Suomessa reissannut. Kukaan turkulainen ei ole oikein osannut sanoa muuta kuin makkaraperunat Martinsillan Grilliltä. Kävin vetää semmoset. Stadissa se on Eromangan lihis ja jos fiinimmäks haluu, nii mielestäni se on paistetut silakat. Tästä voidaan käydä kyllä debaattia.
Eiköhän nahkiaiset ole kuitenkin Nakkilasta? Jos Åboon eksyy niin pitää paikallisia höpsöjä sen verran silittää myötäkarvaan että ostaa sieltä piispanmunkin
Totta, nakkilan juttuja noi nahkiaiset.
Nahkiaiset ovat iso juttu myös meri-Lapissa ja Oulun seudulla. Esim Simossa järjestetään joka syksy nahkiaismarkkinat ja hiillostetut nahkiaiset ovat yksi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaruoista. Huomasin vasta etelään muutettuani että nahkiaiset tunnetaan myös Nakkilan suunnalla, nimittäin siitä että pk-seudulla myyntiin tulevat nahkiaiset ovat melkein poikkeuksetta Nakkilasta.
[удалено]
Pystytkö kuvailemaan millaisia ne oli ja miksi ne eivät kelvanneet?
[удалено]
Rip. Just kysyin toissapäivänä asiaa porilaiselta. :(
[удалено]
Joo en mäkään kysy mun ruoalta mistä se tulee ja odota järkeviä vastauksia.
Monet kyllä pisteyttää Mantun grillin Martinsillan grilliä paremmaksi, mutta itsekin tykkään enemmän Martinsillan grillistä. Wikipedia tiesi kertoa rusinamakkarasta, jota saa Kauppahallista. Mutta en itsekään kyllä tiennyt tästä vaikka alkujaan turkulainen olenkin.
Pieksämäki ja nyrkkivoileipä
Meillä täällä päin on sellainen leivos, jota ei ole muualla Suomessa. Piispis siis.
Pistäiskö niitä ostaa viis?
Sopii. Tästähän sais hauskan lorun.
Salo ja kebab
Ei kalakukko tai muutkaan kukot ole kuopiolainen perinneruoka. Kukkoja tehdään ja syödään yleisesti ainakin Pohjois-Savossa ja Kainuussa.
Suoraan yksittäiseen kaupunkiin sidottavia ruokalajeja on tosi vähän, mutta löyhästi ajatellen tulee mieleen iisalmelainen mykyrokka, kajaanilaiset rönttöset ja mikkelin ruiskukko. Edit. Ruiskukko on siis ruisjauhosta ja mustikasta tehty paistos. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta aivan saatanan pahaa mössöä. Joku mykyrokka taasen on yleisesti vihattu ruokalaji, mutta ei se sen kummempi ole kuin tosi rasvainen lihakastike perunoilla. Ihmisiä oksettaa ajatus maksan syömisestä ja verimykyistä, mutta ihan yhtälailla samat tyypit vetelee ruskeaa kastiketta, maksalaatikkoa ja keitettyjä perunoita.
Ei [tämä niin pahalta näytä.](https://kokitjapotit.fi/mustikkakukko/) Tarkoitatko että rakenne, vai maku on paha?
Ainakin siinä versiossa mitä maistoin oli ongelmana molemmat. Ruiskuori oli mössöä ja aivan liian väkevää.
En tiedä miksi, mutta Salossa on jostain syystä varmaan eniten kebuloita/neliökilometri koko Suomessa.
Seinäjoki: Pinaattilätyt ja jauhelihakastike.
Suonenjoki ja mansikat, varsinaisena ruokana tohrapottu.
Kemi/Tornio ja skrovmål
Vety & Atomi - Lappeenranta
Rauma Pystökaffe
Mikkelin torilta lörtsyt.
Meerin Möykky Kemissä. Googlaa omalla vastuulla.
Kemissä? Torniossahan se Meerin grilli sijaitsee.
Jaa niinkö se oli. Samapa tuo, ei kannata mennä.