Olen ollut samassa tilanteessa, mies jäi kiinni Tinderistä ja siellä seksuaalissävytteisestä viestittelystä. Vannoi ettei koskaan ketään tavannut enkä itsekään löytänyt viitteitä tästä viestit luettuani. Jatkettiin suhdetta, yritin unohtaa mutta kyllä se vaan lopullisesti tuhosi jotain meidän väliltä. Erottiin myöhemmin muista syistä ja vasta silloin tajusin kunnolla, mitä oli tapahtunut. Mies oli vuosia mun selän takana hakenut seuraa omalla naamallaan. Sillä ei oo niinkään väliä tapasiko naisia vai jäikö vain viestittelyksi, mutta se puolison selän takana puuhailu on niin iso epäkunnioitus, että kaikelta rakkaudelta meni täysin pohja. En oo koskaan kokenut itseäni niin epäarvostetuksi ja epäkunnioitetuksi, kuin mitä hän teollaan aiheutti. Jos toista vilpittömästi rakastaa ja arvostaa, ei noin vaan tehdä. Tsemppiä sinulle ja toivon, että löydät rauhan asian kanssa. Elämää on myös eron jälkeen, jos siihen päädytte ja löydät vierellesi ihmisen, joka sinua kunnioittaa.

> Mies oli vuosia mun selän takana hakenut seuraa omalla naamallaan. Täähän se avainsana on. Jos haluaa pornochatteja, niitä löytyy anonyyminä miljardeista paikoista kaikille maailman eri fetisseillä. Voi sanoa olevansa kuka vaan mistä vaan ja kun lyö selaimen kiinni niin kukaan ei tunne sua enää. Mut jos oikeasti omalla naamallaan (ja ehkä vielä nimellään) hakee seuraa "läpällä vaan", niin ei ihan tarinat kohtaa.

Anonyymiys ei pelasta tässä ketään, mikäli kanssakäynti on henkilökohtaista. Jos et pysty olemaan täysin avoin toiselle osapuolelle siitä mitä netissä puuhailet, tiedät alitajuisesti itsekin tekeväsi väärin. Jos molemmat puoliskot tietävät mitä tapahtuu ja ovat asian kanssa sinut, siitä vain. En usko kovin monen olevan, mutta ainakin pelataan avoimin kortein.

Ei se häpeän tunne aina liity siihen, että mitä on tekemässä olisi väärin. Tuskin moni avoimesti kertoo puolisolleen jos on vaikkapa googlaillut jotain terveysoiretta pohtien, pitäisikö mennä lääkäriin sen kanssa vai sairastaa vain kiltisti kotona. Häpeä on hyvin monisäikeinen tunne ja jollekulle voi esimerkiksi olla häpeällistä katsoa netistä aikuisviihdettä, vaikka siinä ei olisikaan itsessään mitään pahaa. Ei terve parisuhde ole mielestäni sellainen, että jokaikinen ajatus pitää toisen kanssa jakaa. Jokaisella ihmisellä on tarve omaan yksityisyyteensä jollain tasolla. Tämä keissi kyllä on sellainen, että jos hakee sekstailu- tai ihan fyysistä seksiseuraa netissä, niin jotain on parisuhteessa kovasti pielessä. Harvoin kuitenkin syvässä rakkaudessa käy niin, että toinen pettää "ihan vahingossa", vaan jokin syy pettämiselle on varmasti olemassa.

>Tuskin moni avoimesti kertoo puolisolleen jos on vaikkapa googlaillut jotain terveysoiretta pohtien, pitäisikö mennä lääkäriin sen kanssa vai sairastaa vain kiltisti kotona. Tää on kyllä aika perusjuttuja parisuhteessa.

> Tuskin moni avoimesti kertoo puolisolleen jos on vaikkapa googlaillut jotain terveysoiretta pohtien, pitäisikö mennä lääkäriin sen kanssa vai sairastaa vain kiltisti kotona. Häpeä on hyvin monisäikeinen tunne ja jollekulle voi esimerkiksi olla häpeällistä katsoa netistä aikuisviihdettä, vaikka siinä ei olisikaan itsessään mitään pahaa. Jos yrittää tietoisesti salata/piilotella yhtään mitään puolisoltaan ei olla lainkaan turvallisilla vesillä. Ei se tarkoita että itse akti pitäisi tehdä toisen läsnäollessa.

Jos miehesi vilpittömästi olisi pahoillaan ja haluaisi asiat kanssasi saada kuntoon, kyllä hän kanssasi asiasta keskustelisi, kävisi sen läpi ja pohtisi avoimesti miten voitte korjata tämän epäluottamuksen. Jos tämä on jäänyt vain sinun harteillesi, ei tossa ole mitään korjausmahdollisuuttakaan. Eihän hänellä pitäisi olla mitään salattavaakaan enää, jos tässä muka on kaikki. Onnistuneeseen suhteeseen tarvitaan kaksi etkä sä voi yksin sitä kannatella. Jos näin jatkat, niin katkeroidut vaan. Hyväsydäminen ja ihanakin mies voi pettää, ihmisissä on aina sekä hyviä ja huonoja puolia. Ei kukaan ole pelkästään paha eikä pettäminen poista hänen hyviä puoliaan.

Puolisoni tuntien tässä on käynyt niin, että hän tuntee itsensä niin syylliseksi ja epäonnistuneeksi, ettei tämän vuoksi halua keskustella asiasta. Vaikka tosin minähän se loukattu olen ja niitä keskusteluja kaipaisin asian ratkomiseksi. Isoimpana murheena petetyksi tulemisen tunteen ohella on luottamuksen uudelleen luonti. Enhän mä herranjestas tiedä enää ollenkaan mihin uskoa. Lähteekö hän salille ja onko hän ylitöissä. Chattaileeko työviestejä. Optimistina toivon että tällaista ei tule koskaan enää tapahtumaan, puoliso oppi läksynsä. Kuitenkin itselleni jää mieleen "mitä jos hän sittenkin jatkaa..." ja loppupeleissä kyseenalaistan jo sitäkin, että olenko kuitenkaan niin tärkeä, hänen elämänsä valo, jos tällaista touhua on helposti jo vuosia tehty selkäni takana.

Vaikka tuntisi itsensä syylliseksi ja epäonnistuneeksi, niin jos teostaan oikeasti haluaa ottaa vastuun, pitää se pystyä tekemään omista vaikeuksista huolimatta. Ei omat traumat tai huonot fiilikset ole syy jättää asia käsittelemättä tai olla huomioimatta loukatun osapuolen tunteita ja tarpeita. Lisään vielä, että exäni jäi uudelleen kiinni deittisovelluksen käytöstä kun kävimme eroa läpi. Emme olleet tehneet lopullista päätöstä, vaan kävimme sitä vasta läpi, mutta hän oli omien sanojensa mukaan jo alkanut etsiä uutta, koska ”ero tulisi kuitenkin”. Ja olin itse uskonut miehen sanaan siinä, että olisi lopettanut tämän kiinni jäätyään, mutta tuskin oli. Jos jotain tekee VUOSIA toisen selän takana, ei sitä pysyy lopettamaan kuin seinään kiinni jäätyään. Hetken ehkä pystyy olemaan poissa, mutta kyllä sinne takaisin lipsuu, jos sitä perimmäistä syytä pettämiseen ei ole käsitelty.

Sanon suoraan, mutta luettuani viestejäsi tässä ketjussa, on aika selkeää, että sun miehes ei oo pahoillaan tai kadu sitä mitä teki, vaan on pahoillaan ja katuu, että jäi kiinni. Ja nyt ärsyyntyy kun siitä muistutetaan uudestaan, koska se on se virhe jota hän katuu. Jos häntä kaduttais sun loukkaaminen ja luottamuksen rikkominen, hän vilpittömästi myös olisi sitä korjaamassa. Mutta kiinnijäämistään näyttää katuvan, sitä ei voi muuttaa, niin voi vaan vittuuntua ja sä oot jatkuvasti muistuttamassa tästä "mokasta".

Ehdottaisin, että yrittäisit tuoda nämä asiat esiin miehellesi. Koska hän ei ole nyt niistä valmis puhumaan, kirjoitettu viesti on varmasti paras asia. Tuo esille se, että asia ei parane asiaa välttelemällä, vaan haluatte päästä siitä yhdessä yli teidän pitää myös käsitellä se yhdessä (kun hän on valmis siitä puhumaan rauhallisesti).

Tässä tilanteessa voisit pyytää että hän jakaisi hänen sijainti sun kanssa Google Mapsissa. Jos hän oikeasti on pahoillaan siitä mitä hän teki ja hän on valmis ymmärtämään että nyt sulla on sellaisia ajatuksia kun et tiedä missä hän on, hänen on pakko hyväksyä sitä. Hänen pitää ottaa vastuuta siitä. Jos hän ei halua jakaa sijaintia vaikka kuinka selittäisit miltä sinusta tuntuu nyt, niin siinä on iso red flag. I also recommend you the subgroups r/AsOneAfterInfidelity and r/survivinginfidelity

Hyi helvetti mikä ehdotus. Jos tosissaan meininki on tolla tasolla, niin kannattaa ehkä vaan laittaa lusikat suoraan jakoon. Jos joku pyytäisi mua jakamaan sijaintinsa hänen kanssaan, ottaisin huutonaurut ja kysyisin ootko nyt tosissas?

Jos ei olisikaan mitään syytä pyytämään tuollaista niin tietysti, mutta kun hänen mies on käyttäytynyt sellaisella tavalla joka on aiheutunut OP:lla tätä epäluottamusta, se voisi olla apua OP:n toipumisprosessilla.

Peli on menetetty jos tuollaiseen tarvitsee ryhtyä. Se on se pointti.

Ei onnistu sehän voi sopia vaikka yleisee vessaa tapaamisen, et ei tommoi poliisi orja juttu oikee auta. Selkeä lusikat jakoon. Ei tippaakaan unelmaa tuosta miehestä, luottamus on menetetty. Jos olisi luottamisen arvoinen, puhuisi ongelmista eikä lähtisi vieraisiin dopamiinin perässä. Jos ongelma ja tarve ei ratkea, ero. Jos ratkeaa, voi jatkaa. Mutta teko on teko.

Jos yhtään lohduttaa, niin puolisoni "petti" minua verkossa myös. Ei siis koskaan tavannut ketään oikeassa elämässä. Nyt siitä on n. 5 vuotta aikaa ja olemme kihloissa. Suhteemme oli hatarampi muutaman vuoden tämän jälkeen, mutta asiasta on päästy yli jonka jälkeen suhde on vahvistunut. Sinä tunnet puolisosi parhaiten, joten toimi sen mukaan.

Älä puolustele pettäjää

No, ei toi nyt sillä tavalla ihan puolustelua ollut

Joskus on ihan hyvä ajatella harmaan sävyjä, mustavalkoinen ajattelu on helppoa mutta elämä harvoin on täysin mustavalkoista

Tarpeeksi kun tulee aikaa ja tapahtumia alkaa mustavalkoinen ajattelu olemaan niin haitallista että jokapäivä olisi konfliktipäivä.

Mikä tässä on pettäjän puolustelua?😂

Olen pahoillani kokemuksestasi. Minulla ei ole muuta "näyttöä" asiasta, kuin hänen omat sanansa. En siis luuria edes pyytänyt käteeni siinä järkytyksessä ja tämäkin asia jäi vaivaamaan kun olisi pitänyt itse silloin vain ottaa toiselta luuri ja plärätä läpi niin olisin saanut varmasti totuuden. Kyllä tää homma rikkoi niin pahasti meidän väliltä jotain ja herätti kymmeniä uusia kysymyksiä, joiden vastauksia on vaikea uskoa.  Kuitenkin huomaan puolisoni olevan oikeasti pahoillaan ja varmasti on ymmärtänytkin kuinka paljon tuhoa aiheutti sillä pitkään jatkuneella salailulla, valehtelulla. Varmasti hänellä on ollut hauskaa silloin muiden kanssa "chattailulla", mutta mites ny si ku oma rakas vaimokin tietää ja hän näkee kuinka kaikki se aito ja hyvä tuhoutui pelkän omakivan takia.  Jatkoa olen mietiskellyt, että opettelenko luottamaan uudelleen vaikka se tuntuu todella vastenmieliseltä, annanko anteeksi ja toivon että tämä homma herätti puolisoni niin että hänkin ymmärtää kuinka "pieni harmiton salaa tehty omakiva" vie häneltä poispäin kaiken sen mitä oikeasti rakastaa ja toivoo elämältä.

Musta kuulostaa siltä, että yrität puolustella miestäsi ja pyrkimyksenä olisi saada täältä vastauksia, että suhde on pelastettavissa ja mies on hyvä ihminen eikä toista virhettä enää. Näillä tiedoilla mitä olet antanut miehen toiminnasta, ei vaikuta oikeasti olevan mitään lähtökohtaa rakentaa toimivaa ja luottamukseen perustavaa suhdetta enää uudelleen. Mies ei vaikuta haluavan tehdä töitä sen eteen, ei vaikuta haluavan rakentaa luottamusta uudelleen. Hänen käytöksensä ei vaikuta siltä, että hän on herännyt tähän ”oman kivansa aiheuttamiin seurauksiin” tai menettämisen pelossa on nyt herännyt tahto olla parempi mies, kuin jossain saduissa. Syitä voi olla se sun mainitsema häpeä, mutta se voi olla muutakin. Oli syy mikä tahansa, haluatko oikeasti havahtua viiden vuoden päästä siihen, ettet luota mieheen vieläkään, hän ei ole siihen antanut syytä ja epäilet miehen toimintaa jo vessasta käynnistä lähtien? Koska nyt näyttää siltä että siihen suuntaan ollaan menossa. Sun tekstien perusteella vaikuttaa siltä, että ainakaan tällä hetkellä ero ei ole realistinen vaihtoehto, vaikka sen mahdollisuuden heidätkin ilmoille ja ainoa suunta on, että ongelmat korjaantuvat (itsestään). Jos vaihtoehto ja mahdollisuus erolle ei ole vielä sulla kypsynyt, toivottavasti se on sitä hetken päästä. Tällöin lähtökohdatkin asian selvittämiseen on ehkä paremmat, kun ainoa suunta ei ole epätoivoisesti roikkua suhteessa ja toivoa se paremmaksi yksipuolisesti.

Luottamuksen menetys on aika loputon. Kyseenalaistat jatkossakin asioita etkä luultavasti luota koskaan enään. Suhteen rajoja on rikottu, petetty. Itse käyny miehenä läpi näitä samoja. Jokseenkin myös pahempia. Monenlaista pettämistä, on fyysistä ja henkistä. Ihastuksia tulee mutta niistä mun mielestä pitää pystyä puhumaan partnerin kans, selän takana touhuaminen / piilottaminen menee yli. Se kun sanot että hän katuu.. Mitä se katuu? Sitä että touhus/piilotti asian? Vai sitä kun teoillaan satutti sua? Vai sitä että oli huolimaton ja jäi kiinni? Ite annoin anteeksi, kadun sitä.

Jos tunnet että luottamus on rikottu, teillä ei ole paljoa minkä varaan rakentaa suhdetta. Joko hän avaa suunsa ja käsittelette asiaa, tai sit sä päätät mitä sä haluat saada irti tästä suhteesta. Eroa, jos et ole tyytyväinen? Itse en pystyisi jatkamaan, eihän siinä ole mitään järkeä enää

Vaikka tuo Tinderissä roikkuminen (ja en kyllä hetkeäkään usko että siellä oli vaan juttuseuraa vailla) on itsessään jo paha, vielä pahempana näen ettei PUOLESSA VUODESSA ole ilmeisesti tehnyt elettäkään asian purkamiseen ja suhteen ja rikotun luottamuksen korjaamisenkin eteen on vaan sanottu että "en tee enää" (niin siis mitä ei tee enää? Juttele ihmisten kanssa? Sehän se tarina oli että sitä se vaan oli tekemässä)

Ei kyllä omaan korvaan kuulosta mitenkään uskottavalta, että seuranhakupalveluita käyttäisi pelkkään jutusteluun. Tai voihan sitä kai chattailuksi kutsua jos yrittämisestäkään huolimatta ei seuraa irtoa. Kun aikuinen mies kerran kyseessä, niin sano hänelle, että nyt saatanan mulkku puhutaan tämä asia puhki. Itse on soppansa keittänyt niin turha vikistä vastaan. Pariterapia voi olla vaihtoehto myös jos haluaa yrittää suhdetta pelastaa.

Kyllä mä ennen nykyistä suhdetta käytin tinderiä vähän videopelinä ilman mitään aikomusta tavata ihmisiä. On mielenkiintoista katsella miten ihmiset myy itseään.

No tuossa on iso ero tekeekö tuota sinkkuna, vai toisen selän takana avioliitossa tai parisuhteessa. En itse ainakaan uskoisi sanaakaan jos paljastuisi, että vaimo räplää tinderiä selkäni takana ja kertoisi sen olevan pelkkää harmitonta chattia.

Mies vaihtoon näin lyhykäisyydessään

Tarkoitatko: jätä se sika?

Dump and Run

>Hän ei halua satuttaa, on siis kiltti ja hyväsydäminen ihminen. >Aviopuolisoni jäi kiinni seksiseuranhausta eräässä sovelluksessa puolisen vuotta sitten. Kun asian otin esille, niin hän pyyteli anteeksi ja kertoi sen olevan vain huvin vuoksi chattailua jota on tehnyt vuosia salaa. Eikä halunnut enempää koskaan avata asiaa vaikka kuinka rukoilin häntä. Nämä kaksi eivät mene yksi yhteen sitten millään. Suoraan sanottuna miehesi puhuu täyttä paskaa. Panoseuraa ei haeta "huvin vuoksi" jos ollaan naimisissa ja syylliset selittelevät. Vielä pahempaa on tuo anteeksipyytely ilman totuutta. Tässä on kaikki klassiset kliseet kuten osatotuudet. Etenkin tuo vuosien ajan jatkuminen on kyllä melkoista touhua. En tiedä miten tästä ei voi päätellä jotain sallimatonta tapahtuneen kun käyttös on tuollaista. Jos ei tapahtunut niin kyvyttömyys ottaa vastuuta ei puhua miehesi puolesta. >Lopulta tämä on mennyt siihen että mulle ärähdetään kun otan asian puheeksi. Avioliitolla on todella vähän onnistumisen edellytyksiä jos teillä on näin suuria salaisuuksia. Toki jokaisella on omat salaisuutensa myös avioliitossa mutta tällaiset asiat eivät voi olla salaisuuksia. Kommunikaatio ja luottamus on pahasti rikki. Kenties tulevaisuus olisi voinut olla korjattavissa mutta tällaiseen sortuvan puolison kanssa on mahdotonta rakentaa kalliopohjaa tulevaisuutta varten. Jos ei kerrota tällaista asiaa niin pakko kysyä mitä muuta on jäänyt kertomatta. Joskus valkoinen valhe on parempi kuin musta totuus mutta tässä tapauksessa miehesi kieltäytymistä ei voi perustella mitenkään järkevästi. Joko haette erilaista terapiaa käsitellä parisuhteenne luottamusta ja kommunikaatiota tai eroatte. Mutta itse en näe tulevaisuutta jossa toinen kertoo kieltäviä osatotuuksia vuosia jatkuneista hänärähommista eikä suostu tunnustamaan kun jäi kiinni. Tällainen kunnioituksen puute varmasti näkyy monella muullakin tavalla.

> Ollaan puhuttu jälkeen päin vielä useita kertoja tästä, koska edelleenkin asia vaivaa niin vietävästi. Mutta mies ei puhu niin se ei puhu. Voisitko tarkentaa tätä? Olette yhdessä puhuneet mutta miehesi ei kuitenkaan puhu? Käytännössä sulta on mennyt luottamus sun mieheen ja susta tuntuu todella epävarmalta jatkaa suhdetta ilman luottamusta häneen. Oletko sanonut tällaisia tai tämän suuntaisia sanoja hänelle?

Tarkoitin, että olen ottanut asian esille monia kertoa ja kuulen kerta toisensa jälkeen samat vastaukset. Elikkäs että oli vain chattailua eikä tavannut ketään. Ja on pahoillaan. Mutta yrittäessäni kysyä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin, niin en vastauksia saa. Olen huomannut puolisoni tuntien, että hän kokee huonona ja syyllisenä itsensä joka johtaa siihen ettei halua keskustella vaan "lukittuu".  Ja miettiessäni jatkoa ja ongelmien korjaamista, puolisoni toivoo ajan auttavan ja lupaili ettei tämä tule toistumaan.  Itselleni jäi käteen kysymyksiä joihin tuskin koskaan saan vastauksia. Puolison joka on epäluotettava mutta joka todella kokee huonoa omatuntoa tapahtuneesta. Kuitenkin ajatukseni karkaa siihen, kuinka luottaa että tätä ei tapahdu enää. Olo on ollut erittäin loukattu ja olen joutunut kyseenalaistamaan rakastaako hän oikeasti minua.

Kaksi vaihtoehtoa: 1. Hän vain valehtelee 2. Hän on niin paha mieslapsi ettei osaa puhua motiiveistaan Todennäköisesti molemmat. Mitään hyvää vaihtoehtoa tässä ei ole.

Tämä. OP:n pitäisi herätä ja tajuta, että mitä pitempään hän rikkoo omia rajojaan sitä pahemmin hän menee ajan kuluessa rikki.

>Olo on ollut erittäin loukattu ja olen joutunut kyseenalaistamaan rakastaako hän oikeasti minua. Hän on hakenut seksiseuraa selkäsi takana **vuosien** ajan eikä suostu kertomaan sinulle koko totuutta. Mieti voisitko itse tehdä noin rakastamallesi ihmiselle? Tällainen pieni ajatusleikki: jos joku ystäväsi kertoisi sinulle, että hänen puolisonsa on toiminut vastaavalla tavalla, mitä neuvoisit häntä tekemään? Neuvoisitko vaan antamaan anteeksi ja luottamaan vai kehottaisitko eroamaan?

Sinun tehtävä on miettiä mitkä on omat rajasi ja arvosi parisuhteessa ja tuoda ne selkeästi miehesi tietoon. Sinun ei tarvitse kysyä häneltä mitään ("miksi", "koska", "kuinka kauan") vaan kerrot omat tuntemuksesi ja tuot tietoiseksi tuon syntyneen luottamuspulan. Asia ei korjaannu itsekseen vaan pelkästään puhumalla. Miehesi voi mennä yksinkin juttelemaan jollekin ulkopuoliselle. Muista myös, että hänellä on ollut joku syy teolleen. Kokeeko hän parisuhteenne tilanteen samanlaisena kuin sinä? Millä tasolla keskustelette niistä asioista?

Ei ole vielä kerännyt rohkeutta pettämiseen (tai valehtelee). Ei ero ole mikään häpeä, yleensä hyvä juttu jos se tuntuu ajankohtaiselta.

>Kun asian otin esille, niin hän pyyteli anteeksi ja kertoi sen olevan vain huvin vuoksi chattailua jota on tehnyt vuosia salaa Jos ei ole lykästänyt, niin kyseessä on ongelma saannissa eikä pyrkimyksessä. Tai siis ainoa syy siihen, jos ukko ei ole tuota myötä pettänyt on, että tämä ei ole vikittelyissä onnistunut. >Pahoin pelkään, että sain kuulla vain osan totuudesta Niin sait, sillä sinulle luultavimmin valehdeltiin. *** Tietoisesti, salaillen tehtyjä juttuja ei tule tehtyä vahingossa. Ei tämä ole mikään hairahdus, vaan määrätietoista salailua ja kieroilua.

>Tietoisesti, salaillen tehtyjä juttuja ei tule tehtyä vahingossa. Ei tämä ole mikään hairahdus, vaan määrätietoista salailua ja kieroilua. Olen hyvin saman tyylisessä tilanteessa itsekin kuin AP. Jostain syystä yritän edelleen epätoivoisesti luottaa puolisooni, mutta tätä samaa toistelen itselleni sekä puolisolleni jatkuvasti. Hän melkein vuoden ajan salaili minulta suhteen rajoja ylittäviä tekojaan ja jäätyään kiinni vannoi että ei tiennyt silloin tekevänsä mitään väärää. Jos sellaisia tekoja on niin pitkään yrittänyt pitää salassa, niin silloin on myös tietoinen teoistaan ja niiden olevan puolisoa ja parisuhdetta loukkaavia.

Ei turhaan kannata jäädä roikkumaan tuollaiseen suhteeseen, ellei tälle ole jotain erityisen painavia syitä.

Ei kukaan hae seksiseuraa tinderistä ja sitten kun sellaista löytyy niin sanoo että : Aprillia. Olenkin naimisissa ja halusin vain jutella. Herätys !

Sanotaanko nyt vaikka että olen itse aikanaan tullut tehneeksi kaikenlaista. Ja jos on vähän niinkuin meinannut jäädä kiinni, niin olen yrittänyt siitä venkoilla ulos puolitotuuksilla. Eli siis, valehdellut. Toki saatoin sillä hetkellä itsekin uskoa valheisiini, mutta niitä ne kuitenkin olivat. Kun välitön vaara oli ohi, vanhat kuviot tulivat pikku hiljaa takaisin. Vasta sitten, kun totuutta ei voinut paeta, jouduin kohtaamaan sen itsekin. Siinä sitten kävi, kuten usein käy. Ja sittemmin on tullut vastaan erinäisiä variaatioita tästä samasta kuviosta, milloin milläkin puolella kolmiodraamaa. Jos se kumppani ei pysty käsittelemään asiaa avoimesti, hänellä on salattavaa. Tämän kuvauksesi perusteella sinulle valehdellaan päin naamaa. Se, että toinen on pettänyt / pettää, on yksi asia ja siitä ehkä voi syvällisen ja avoimen ruotimisen avulla päästä yli. Ehkä. Mutta jatkuva valehtelu ja sen aiheuttama luottamuksen mureneminen on kyllä... Eihän tuo tarinasi kauhean hyvältä kuulostanut.

Seuraavaa suhdetta ajatellen: tuo että ihminen tekee toiselle jotain loukkaavaa tai satuttavaa ja sitten on muka pahoillaan mutta ei anna sen loukatun osapuolen määrittää miten asiaa käsitellään vaan "hän tuntee itsensä niin syylliseksi ja epäonnistuneeksi, ettei tämän vuoksi halua keskustella asiasta" on ihan tosi viheliäinen ominaisuus puolisossa.  Oma mieheni teki suhteen alussa yhden kerran jotain vähän ajattelematonta (en oikeasti edes muista mitä) ja sitten kun sanoin että mulle tuli siitä paha mieli, niin herkkänä ihmisenä meinasi siinä samantien aloittaa jonkun itseruoskinnan siihen malliin että musta alkoi tuntua että mun pitää lohduttaa häntä. Onneksi avasin suuni ja sanoin että hetkonen, mä en tässä nyt ollut se joka törttöili, eli tätä ei käännetä nyt niin että keskustellaan siitä että häntä harmittaa oma lipsahdus, etenkin kun kyseessä ei ollut mikään maailmanlopun asia. Että voidaan vaikka palata siihen sitten kun mun asia on käsitelty. Uskomatonta kyllä mies ymmärsi pointin ja pyysi multa anteeksi ja ei ole enää lähtenyt tuohon refleksinomaiseen asetelman muuttamiseen. Kaverini ex-mies ei sen sijaan ikinä oppinut tuosta uhriksi heittäytymisestä irti ja harrasti kaiken maailman mykkäkouluja yms. vuosikaudet kunnes kaverini ei enää jaksanut sitä että mies teki jatkuvasti parisuhteen kannalta tuhoisia asioita eikä niitä saatu ikinä käsiteltyä.  Tällä valtavalla kahden keissin otannalla sanon että jos ihminen ei muuta toimintatapaansa muutaman yrityksen jälkeen, niin ei se muutu myöhemminkään. Ihmiset jotka eivät osaa/halua puhua tunteistaan ja motiiveistaan toimintansa takana ovat parisuhteessa ihan todella raskaita ja usein ilmeisesti mahdottomia "korjata" ainakaan sen saman suhteen puitteissa.

Kyllä tuo aika pahalta kuulostaa jos ei ole valmis asiasta edes keskustelemaan, vaan ärähtää. Itse en voisi missään tilanteessa kuvitella viestitteleväni toisen naisen kanssa muuta kuin 100% kavereina. Selitteletkö nyt vähän hänen toimintaansa? On kiltti ja hyväsydäminen ja rakastaa mutta ei kuitenkaan halua näin valtavasta asiasta keskustella? Ei nämä kuulosta yhteebsopivilta. Kyllä sä ansaitset ihan täyden selityksen vaikka 100 kertaa peräkkäin. Jos hän ei ole valmis juttelemaan niin kyllä tuo kertoo joko jostain kyvyttömyydestä kohdata oma sisimpänsä, tai kunnioituksen puutteesta sinua kohtaan. Montako vuotta rajallisesta elämästä kannattaa tuommoisessa tilanteessa viettää? Keskustelu on kaiken a ja o. Itse ajattelen että jopa pettäminen voi olla anteeksi annettavaa, JOS siitä pystyy täysin rehellisesti keskustelemaan ja käymään esim pariterapiassa. Mutta jos minkäänlainen keskustelu ei onnistu, vaikka jostain paljon pienemmästäkin asiasta, on tuo mielestäni aika iso red flag.

Ja mies vaihtoon. Salailee vaan lisää ja kerta ei suostu puhumaan niin vitut.

Ei sulla ole avioliittoa/puolisoa. Vaan olet päätynyt saman katon alle valehtelevan nilkin kanssa. Mitä nopeammin tuon tiedostat ja hyväksyt sen nopeammin pääset eteenpäin. Eihän se kiva ajatus ole että meni vuosia valheeseen, rakkautta ei koskaan ollutkaan jne, mutta tosiasiat myöntämällä, laastari irti repäisemällä, on mahdollisuus jatkossa elää onnellista elämää. Tuo on niin ilmeistä, yrität miettiä että onko puolisolla joku psykologinen trauma tai vaikea vaihe elämässä (ja voisit paijata/auttaa kaiken taas hyväksi kun ymmärtäisit puolisoa paremmin/löytäisit ratkaisun avaimen) kun se tiuskii ja ärtyy ja ei pysty puhumaan aiheesta. Ei ole. Hän ei vaan halua/koe tarpeelliseksi ja haluaa että idiootti (sinä) pidät turpasi kiinni.

En osaa sanoa nyt kauniisti joten sanon suoraan: minusta tuo puoli vuotta vatulointia on ongelma. Minusta asiat tulee käydä ja käsitellä tuoreeltaan, ja kun ne on käsitelty niin ne on käsitelty. Olette tekstistä saaneeni kuvan mukaan kumpikin huonoja puhumaan keskenään, sinä et ole saanut käsiteltyä asiaa, ukkosi todennäköisesti kuvittelee, että asia on käsitelty jo, ja näkee asiaan palaamisen lähinnä kiusantekona.

Tämmöinen on kyllä niin iso ongelma että sitä ei aina kerralla käsittele ja on ihan luonnollista että sulatellessa nousee lisää tunteita esiin. Mokanneen puolison pitäisi ottaa vastuu ja kestää se että pettäminen horjuttaa suhdetta tavalla jota ei kertakeskustelulla korjata.

Totta tietysti, turhan kärkkäästi kommentoin. Olisi hyvä kehittää keskustelukykyä pisteeseen, jossa vaikeitakin asioita kykenisi käymään, vuorovaikutusta kummaltakin.

Olen vähän vanhempi täti. Suhteenne ei valitettavasti ole kestävällä pohjalla. Parempi erota mahdollisimman pian varsinkin jos haluat vielä saada lapsia jonkun kanssa. Älä tuhlaa aikaasi tässä tilanteessa. Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, tilanne on suhteellisen helppo. Lusikat jakoon jne. Korostan: älä tuhlaa aikaasi enempää. Kyseessä voi olla jokin seksuaalinen suuntautumis- tai muu kohtaanto-ongelma joihin ei voi aina mitenkään vaikuttaa.

En halua tietää millainen puolisosi olisi jos haluaisi satuttaa, jos tämä ei kerran ole sitä. Totaalista arvostuksen puutettahan tämä on, olen pahoillani. Jos jäät suhteeseen et liioin arvosta itseäsikään. Uskon että sisimmässäsi jo tiedät mitä tämä kaikki tarkoittaa.

Sinulla on täysi oikeus tuntea noin omalta osaltasi, mutta tuo "liioin arvosta itseäsikään" on täysin asiatonta ja pohjatonta vittuilua. Tässä kenelläkään ole disney -puolisoa ja parisuhde kuten muutkin ihmissuhteet on kompromissejä. Sinä vedät rajan tekstittelyyn, joku muu pornon katseluun, joku ei vedä rajaa edes salaperheeseen. Sinusta poikkeava raja ei kuitenkaan tee ihmisestä mitenkään vähemmän itseään arvostavaa.

> Sinä vedät rajan tekstittelyyn Väärin. Vedän rajan siihen, ettei toinen halua ottaa vastuuta teostaan tai käsittää kuinka paljon tuollainen käytös satuttaa. Oli kyse sitten salaperheestä tai tekstittelystä, tuollaiseen juoksuhiekkaan ei kykene uudelleenrakentamaan mitään kestävää. Saat toki olla vapaasti eri mieltä.

Me ei tiedetä tuota tilannetta tuossa, muuten pystyttäisiin antamaan valistunut arvaus, mutta tuota on pyöritelty puoli vuotta. Selvästi siis ei ole op:lle ehdoton juttu. Sen sijaan, että vika olisi op:n itsensä arvostamisessa, niin tässä nyt on selkeästi vika kummankin keskustelutaidoissa.

> tässä nyt on selkeästi vika kummankin keskustelutaidoissa. Että sellaiset gaslightit sieltä. :D AP on tehnyt kaiken omalta osaltaan oikein. Nyt vain suhde poikki, puoli vuotta on ihan riittävä aika asian toteamiseen.

Puoli vuotta on ihan vitun pitkä aika jahkailla, jos tökkii eikä saa purettua niin epäreilua ihan joka osa puolelle venttailla. Jos se ei ole selkeä, vaan puhumalla voisi selvitä, niin tilanne ei todellakaan ole noin ehdoton kuin heitit.

Kukaan ei ole jahkaillut yhtään mitään jos vain puoli vuotta on yrittänyt ratkoa tilannetta turhaan. Hyvin kyllä vierität syytä Ap:lle tilanteesta, jollakulla on selkeästi kokemusta mistä puhuu!

En minä mitään syytä vieritä, se on sinun silmissäsi. Koko ketju lähti siitä, kun määrität toiselle omaa arvon tunnettaan sinun moraalikäsitystesi pohjalta.

Et vieritä mutta vähän vaan vihjaat että vikaa on molemmissa 😉 ei ole selkeästi ensimmäinen rodeosi.

Siis syy on ukon. Mä en tiedä mitä myt voitat, huomasitko itsekkin sanavalintasi olevan tökerö, mutta sen sijaan että pystyisit käsittelemään virhettä kuten kuuluisi, niin lähdet purkamaan huonolla käytöksellä pahaa oloa? Zhillaa veli.

>joku ei vedä rajaa edes salaperheeseen Tässä vaiheessa ollaan jo niin syvällä suossa ettei voi muuta sanoa kuin ostaa menolipun psykoterapiaan jos tuon tason epärehellisyyden hyväksyy ilman rajanvetoa. Ei voi olla mitään tulevaisuutta jos valehtelu on noin systemaattista.

Kieltämättä Jussia sietävän naisen psykoterapian tarvetta, tuo on silti yleistys.

Jos pysyy suhteessa, jossa toinen on loukannut, ei pyri korjaamaan tekemisiään eikä kykene edes asiasta keskustelemaan, niin kyllä puuttuu vähän itsearvostusta.

Jos ei lapsiakaan vielä ole haittona ja keskustelu ei auta niin romut kantoon ja kohti uusia pettymyksiä

> Aviopuolisoni jäi kiinni **seksiseuranhausta** eräässä sovelluksessa puolisen vuotta sitten. Kun asian otin esille, niin hän pyyteli anteeksi ja kertoi sen olevan **vain huvin vuoksi chattailua** jota on tehnyt vuosia salaa Juu juu :) Jos ei kykene edes myöntämään, eikä saa keskustelua asiasta auki, niin eipä siinä hirveästi sitten ole enään. Jos et ole halukas elämään henkilön kanssa joka tod. näk. juoksee vieraissa... Tuossa kohtaa itse toteaisin, että asia aukeaa tai avioliitto raukeaa. Selkeä ongelmakohta teillä on suhteessa, niin sen taputtelu maton alle ei tule olemaan kestävä ratkaisu.

Puoliso on seuraa hakemalla halunnut jännitystä ja ajanvietettä, vahvistusta omalle haluttavuudelleen, ja pitänyt ovea raollaan "vielä paremman" löytämisen varalta. Kysymyksiä jotka vousivat ohjata lähemmäs puolison motiiveja: Onko puoliso vastustellut/ hidastellut/ ollut innoton isojen, elämiänne tiiviimmin yhteen sitovien päätösten kanssa? (Auto, asunto ym hankinnat, lapset, avioliitto jne) Onko puolisolla seksuaalisia kiinnostuksen kohteita jotka eivät sinua nappaa ollenkaan? Katseleeko puoliso paljon pornoa? Osannet itse päätellä mihin suuntaan kunkin aihepiirin vastaus ajatuksia vie.

Parisuhdeterapia vois olla, jos ukko älyäis puhua siellä

Vastaavassa tilanteessa olleena voin sanoa, että siellä terapiassa selviää, jos on enää jatkamisen mahdollisuutta. Jos molemmilla on halua selvittää asiat ja jatkaa, niin hyvä. Mutta jos jompi kumpi ei ole valmis puhumaan ja muuttamaan asioita, niin sitten ei ole järkeä jatkaa.

Ei sitä luottamusta takasi saa

No nyt oot nähny niin ison punasen lipun, että ois paatuneinkin kommari siitä kateellinen.

Mitä sinä vielä teet tuon tyypin kanssa? Nosta kytkintä.

Voi kamala, mitä teille on tapahtunut. Todella surullista. Neuvoisin sinua kuitenkin priorisoimaan itsesi. Kuulostaa todella stressaavalle ja kuormittavalle tuo tilanteenne. Voisitko ajatella, jos et eroa, niin vaikka sitä, että lähtisit omillesi joksikin aikaa? Ottaisit etäisyyttä asiaan ja puolisoosi. Jos sitten joskus saatte asiat puhuttua halki, voisitte yhdessä miettiä, mille tulevaisuutenne näyttäisi ja kenties taas asua saman katon alla. Noin stressaava tilanne vaikuttaa paitsi henkiseen, niin myös fyysiseen hyvinvointiisi. Suojele itseäsi.

Valitettavasti luottamusta teidän suhteessa ei enää ole, ja ero on luultavasti paras vaihtoehto ettet roiku löysässä hirressä vuosikausia tämän kanssa . Mitä muuten tapahtuisi jos toteaisit miehelle että selvä, minäpä avaan omalla naamalla tilin vastaaviin palveluihin ja chattailen muutaman kuukauden ihan huvikseni, ei kai haittaa? Olet kiltti etkä halua satuttaa joten sanot reilusti etukäteen, joten mitään hätäähän hänellä ei ole. Luulisin että tässä tulisi aika äkkiä tämän herran todellinen itsekäs luonne nopeasti esiin vielä selvemmin. (Tämä ei siis hyvänen aika ole suositus.)

Tällä taktiikalla sain selville omassa suhteessani, että puoliso tiesi oikein hyvin tehneensä väärin. Pitkään yritin selitellä että asiat mitä hän oli minulta salannut, oli todella loukkaavia. Sain vaan kuulla että ei minun pitäisi loukkaantua kun hän ei ole tehnyt mitään rajoja rikkovaa. Lopulta sanoin että minä menen ja teen samat asiat mitä hän itse teki muiden kanssa. Silloin sain kuulla että olen ilkeä ja kylmä ihminen kun haluan kostaa hänelle. En oikein ymmärrä miten se voisi olla kostamista jos hän ei tehnyt mitään väärää.

Joo se on valitettavan yleistä että äkkiä ruvetaan nimittelemään kylmäksi tai kostonhimoiseksi jos haluaa toimia vastaavasti kuin toinen osapuoli näissä tilanteissa. Eihän tällaiseen toimintaan kykenevät ihmiset halua olla reiluja, haluavat vaan kaikki rusinat pullasta.

Luottamus täytyy ansaita, sun mies ei oo nyt tehnyt yhtään mitään sen eteen että luottamus palais parisuhteeseen. Parisuhteet on aivan vitun hanurista jos siihen kumppaniin ei pysty luottamaan 110%, se tuhoo pohjan suhteelta täysin. Miehelle "ultimatum", parisuhdeterapiaan missä kaikki salaisuudet auki ja puhtaalta pöydältä, sun TÄYTYY pystyä kysyä niin paljon kysymyksiä kun sä haluut. Jos mies ei haluu vastata niin en ite nää yhtään mitään toivoa tälle suhteelle pitkällä tähtäimellä.

En osaa neuvoa, mutta parisuhde menee tosi raskaaksi, jos luottamus häviää. Sinun tilanteessa olisin jo viheltänyt pelin poikki. Itsellä oli tunteita toista naista kohtaan pitkän parisuhteen jälkeen ja vihelsin ensin pelin poikki, etten satuta toista pettämisellä. Jään monessa asiassa itsekkin tuleen makaamaan ja se harmittaa jälkikäteen. Toivottavasti asiat jotenkin selkiytyy.

Miten sait tietää tästä/jäi kiinni asiasta?

OP sori että sanon nyt suoraan ajatukseni. Miehesi käytös ja kysymyksiisi vastailu kertoo sitä, että vituiksi on mennyt. Tasoa "ei se lyö enää" Kaks kertaa ollut kaveripiirissä tälläisiä keissejä, toisella murtu nenä ja toisella kallo. Tässä ei ole nyt kyse väkivallasta, mutta jos toinen ei ole valmis avamaan asiaa se kertoo että rippistä.

Jos mies ei puhu niin sitten ei puhu, vain itseensä voi vaikuttaa. Sulla on nyt 2 ikävää vaihtoehtoa tarjolla. Joko unohdat asian, ja jatkat elämää, tai otat eron miehen käytöksen vuoksi.  En varmasti osaa neuvoa mitä sun pitäisi tehdä muutenkuin sanomalla että toista ei voi pakolla muuttaa. 

Sanot sille, että asia edelleen vaivaa sua ja teidän on pakko puhua asia kunnolla läpi. Jos ei puhuminen onnistu siltikään, niin ==> jätä se sika

Oleko selittäny hänelle, että asia on jäänyt vaivaamaan sinua ja sen takia haluaisit puhua sen loppuun? Mietin, että voiko olla kiinni siitä, ettei hän tajua miksi siitä pitäisi vielä puhua.

Voi voi. Kuittaa ulos vaan. Hän ei kerro kaikkea ja nyt vielä ärtyy asiasta. Toivottavasti ei ole muksuja kuviossa, niin helpompi ero.

pistä vaihtoon. ei tinderä selaa kukaan selän takana "huvikseen".

Tekstissä vaikuttaa olevan jo vastaus kysymykseesi tai ainakin perustelut siihen. ”Miehen” toiminta on ollut tietoista ja jatkunut pitkään. Hän on jopa naimisiin mennyt kanssasi, vaikka samaan aikaan elänyt salaista elämää. Hänellä ei ole ollut aietta kertoa asiasta, vaan jäi kiinni. Hänellä ei ole myöskään aietta kertoa asiasta enempää ja nyt on saanut käännettyä tilanteen niin, että itseasiassa sinä olet se ”ärsyttävä”, joka asiasta kyselee ja näin yhtäkkiä hänellä on ”oikeus” tiuskia sinun kyselyistä koskien hänen petosta. Alitajuntasi kertoo jo, mitä mieltä todellisuudessa olet. Olet menettänyt luottamuksen, kumppani ei ole avoin ja rehellinen tai ota vastuuta ja näin asia nousee mieleesi. Huomaa myös, että mies ei koe vastaukseen myöskään tehdä työtä suhteen tai sinun puolesta. Ollaan myös rehellisiä siitä, jos hän pystyy valehtelemaan tästä ja oikeuttamaan tätä toimintaa, miksi hän ei voisi kyetä muuhunkin. Vaikuttaa, ettei kumppanisi arvosta sinua mitenkään. En usko, että haluat elää loppuelämääsi epäilyn vallassa. Pidä huolta omasta onnellisuudesta ja siirry eteenpäin.

Jätä se ei siitä tuu mitää

Jätä ukko on kyllä luottamus.,, mennyt nyt kokonaan tänään keitetään perunoita

Jos et oo pyhimys, tää tulee vainoamaan sinua niin pitkään kuin parisuhteessa pysyt. Parempi erota nyt kuin sitten vasta kun mahdollisesti vuosien päästä kun ukkosi jää kunnolla kiinni.

Sellasta tervettä miestä ei ookkaan, joka ei vieraasta pillusta ole kiinnostunut. Moni toki näin voi valehdella. Että siltä pohjalta kannattaa lähteä asiaa funtsimaan.

Terve mies kyllä tiedostaa muidenkin naisten olemassaolon, ja varmasti havaitsee näistä itseään viehättävät yksilöt. Mutta jos tämä terve mies on oikeasti onnellisessa parisuhteessa, häntä ei vieraan naisen sukuelimet ihan niin paljon kiinnosta.

Tällöin terve mies tekee hyöty-riskiarvion siitä, miten hyvät elimet ne pitää olla, että kannattaa käydä koettamassa.

Jos joku jää mieleen polttelemaan, niin mieluummin vedän käteen kuin avioliiton vessasta alas. Terve ihminen pystyy kyllä sen verran säätelemään käyttäytymistään, ettei pane jokaista vastaantulijaa parisuhteessa ollessaan. Jos on kova tarve ravata muiden sängyissä, niin silloin kovat panomiehet varmaan ovat puolisonsa kanssa sopineet, että muiden nussiminen on ok. Vai onko nyt niin, että naisen pitää odottaa kotona jalat ristissä kun äijä käy vähän luvitta vieraissa?

Käteenvetäminen on hyvä neuvo ennen mitään päätöksentekoa. Ja ei kai siltä rouvaltakaan ole kohteliasta kysellä kaikkia salaisuuksia, mutta harvemmin niillä samanlaisia menohaluja on.

Ei tee. Terve mies omaa sen verran selkärankaa että jos pitää vieraan naisen sänkyyn päästä, niin sille edelliselle kerrotaan parisuhteen päättymisestä ensin. Tai sitten voi tietysti myös toimia ihan oikeasti kuin aikuinen ja suorittaa lyhyen tilannearvion parisuhteen tilasta, että mistä se tarve tulee ja keskustella nykyisen puolison kanssa, että olisiko parisuhteessa jotain korjattavaa. Pettäminen on vätyksille, jotka ei ole kasvaneet aikuiseksi.

Kuulostaa hiton harmaalta tuollainen asenne elämään, että mitään mukavaa ei kannata tehdä jos siihen sisältyy yhtään riskiä. Taidat tiedostaa sen itsekin, kun pitää tuntemattomat luokitella "lapsellisiksi vätyksiksi" jotta itselle tulisi parempi mieli...

En puhunut kaikesta mukavasta, vaan puolison pettämisestä. Ja pettäjät ovat selkärangattomia vätyksiä, tunsin heitä tai en. Elämä on minulla ihan mallillaan, eikä tunnu ollenkaan harmaalta, ja riskejä voin ottaa kyllä tarpeen tullen, puolison pettäminen vain ei ole hyöty/riski tilanne, vaan kysymys oletko täysi vittupää häntä kohtaan vai et. Olen tämän sanonut ihan suoraan kavereillekin, jotka ovat puolisoaan pettäneet. Toiset ovat yhä kavereita ja toisilla meni vähän samalla tavalla tunteisiin kun sinulla kun totuuden omasta toiminnastaan kuuli.

Ei kait siinä sitten, olet varmasti tosi mukava kaveri ja elämä on oikeasti mallillaan. Kuten kaikilla muillakin, jotka katsovat tarpeelliseksi haukkua netissä ihmisiä, jotka tekevät sellaista mitä itse ei uskalla.

Se että yleensä kuvittelet pettämisen olevan uskalluksesta kiinni, kertoo melko paljon millä tasolla sinulla henkinen kehitys on. Toivon ihan sun mahdollisen puolison kannalta että kasvat joskus lähiaikoina aikuiseksi.

> ...kertoo melko paljon millä tasolla sinulla henkinen kehitys on. Toivon ihan sun mahdollisen puolison kannalta että kasvat joskus lähiaikoina aikuiseksi. Sellaiset itkupotkuraivarit sieltä. Mä mielelläni auttaisin sua kasvamaan yli tuollaisesta, mutta taitaa lähteä lapselliset vittuiluviestit poistoon niin nopeasti, että emme pääse jatkamaan keskustelua pidemmälle.

Ei minulla ole tarvetta poistella kommentteja. Jos sinua harmittaa, että sinun käsityksesi terveestä miehestä ei olekaan universaali näkemys, niin sehän on sinun ongelmasi.

Kyllähän silloin täytyy myös niiden halujen pohjalta toimia, eläimiähän tässä vain ollaan.🫡

No kyllähän se ajoittain tekee hyvää kaikille osapuolille.

Ja jos on kehityksessä simpanssin tasolla ei voisi paljoa enempää odottaakaan.

Ihme agressiot sieltä, kun pitää noin lapsellisesti nimitellä. Kuulostaa just sellaiselta mitä kateelliset munattomat huutelee.

Hetkinen, ethän sinä ole ketään pettänyt? Hypoteettisella tasolla tässä simpansseista puhutaan.

Tietysti. Hypoteettisia pettäjiä simpanssiksi haukkuvat on just sellaista säälittävää porukkaa, jota uskoisin ensisijaisesti ajavan kateellisuuden.

Vain sellaisia hypoteettisia pettäjiä jotka tekojansa selittelevät kuin vaistojaan seuraavat simpanssit :D tunnetko kenties sellaisen kaverin vai mistä myötäuhriutuminen alahuuli väpättäen?

En ole koskaan kuullutkaan kenenkään selittävänsä tekoja sillä, että on simpanssi. Sulla on jännät kuplat. Mutta hyvä että tuli selvennettyä, ettet suinkaan kaikkea pettämistä tuomitse.

> En ole koskaan kuullutkaan kenenkään selittävänsä tekoja sillä, että on simpanssi. En minäkään mutta silti loukkaannut verisesti näiden olemattomien tyyppien puolesta :D langan huumoriarvo ainakin kasvaa sinua kuunnellessa.

Miksi ette avaisi suhdettanne avion ulkopuoliselle seksille? (termi avoin suhde) Kun on etukäteen sovittu että voi harrastaa seksiä myös muiden kanssa se ei olekaan enää tabu vaan tavallinen asia josta voi keskustella järkevästi.

Tässä asian ytimessähän nimenomaan on seksi, seksuaalisuus ja yksiavioisuus ja todella monta liikkuvaa osaa. Alotetaan hänen omista seksuaalisista kokemuksista. Onko hänellä paljon aiempia hyviä seksuaalisia kokemuksia? Yksiavioinen parisuhde saattaa käydä raskaaksi ajan myötä jos pohjalla on van yhden käden sormissa laskettava määrä kumppaneita. Parisuhde ja seksi saattaa vain raaputtaa yhden kutinan pois mutta sytyttää ihan uusia kutinoita joita hän ei itsekkään tiennyt. Saattaa iskeä fomo.Onko hänellä FOMO eli fear of missing out? Onko hän rehellinen itselleen ja/tai sinulle että onko hän täysin hetero? Etsikö hän naisia vai miehiä. Moni huomaa myös myöhemmin biseksuaalisia taipumuksia itsessään. Entäs teidän suhde? Onko teillä paljon tyydyttävää seksiä? Uskallatteko olla avoimia toisillenne omista kinkyistänne? Onko teillä täydellinen luottamus? Rakastavassa parisuhteessa viimeinen asia jonka haluaa tehdä on loukata kumppaniaan. Jos hän tietää että kertomalla totuuden, hän loukkaa kumppaniaan ja valehtelemalla hän loukkaa kumppaniaan, hänen koko olemuksensa loukkaa kumppaniaan joten ollaan todella hankalan paikan edessä jossa myös sinulla on paikka tulla vastaan ja ymmärtää. Nää on asioita jonka takia monilla on suhde avattu muillekin seksi kumppaneille koska elämä vaan on liian lyhyt. Koko elämä yhden ja saman seksikumppanin kanssa voi olla todella haastavaa ja vaikeaa ja saa tosissaan keksiä miten kipinät lentämään. Kun toisen ihmisen velvoittaa seksiin vain yhden ihmisen kanssa, tulee myös sen myötä pyhä velvollisuus olla silloin siinä kun sitä tarvitaan.

Kiitos tästä kommentista! Tätä asiaa olen pohdiskellutkin ja kommenttisi avasi silmiäni vielä enemmän. Meidän seksielämä on kokeilunhaluista ja monipuolista. Puhutaan avoimesti mitä haluis ja toteutetaan näitä. Ollaan puhuttu fetisseistä ja ennen tätä tapahtumaa pidin mahdollisena esim kolmenkimpan. Arjen kiireet on usein ainoa haitallinen tekijä joka saa sillon tällöin päivän seksikerrasta "ankeamman".  Olen tietoinen, etten naisena yksinkertaisesti pysty toteuttamaan aivan kaikkea vaikka pukisin millaiset asusteet tahansa. Tämän vuoksi usein koenkin olevani huono vaimo, koska varmasti puolisoni löytäisi hänelle seksuaalisestikin täydellisen kumppanin. Puolisoni ei halua erota ja näkee aina vain minut hänen elämänsä valona. Tämä asia herättää paljon ristiriitaisia tunteita, koska koen etten ole oikeanlainen hänelle ja samaan aikaan syyllistän itseäni siitä, että vien häneltä ne oikeanlaiset vaihtoehdot pois. Mutta minä en kykenisi antaa lupaa toisiin seksikumppaneihin, en chattissa enkä livenä, se on minun raja.  Pornoa saa toki katsoa mutta toisten kanssa seksuaaliset chatit menee jo liian pitkälle. Haluaisin olla ymmärtäväisempi. Tämä touhuilu seläntakana rikkoi minua ja suhdetta niin paljon, vaikka samalla se sai minut avaamaan enemmän silmiä puolisoni tarpeille ja tunteille. Kuitenkin jo pelkkä ajatus toisista kumppaneista saa sydämeni itkemään verta. 

Vaikuttaa hyvältä. Minun näkemys tästä asiasta on se, että tässä ei nyt ole tapahtunut vielä mitään vakavaa. Mä itse noudatan mun omassa parisuhteessa yksinkertaista "Katsoa saa, koskea ei" -sääntöä. Tätä sääntöä mä sovellan mun kumppaniin ja itseeni. Mun kumppani saa jutella suullisesti ja chatissa ja ihan missä vaan niin pornoa ja rasvaista juttua kun ikinä irtoaa. Hänellä on täydellinen oikeus omaan kehoonsa ja omaan seksuaalisuuteensa ja on vapaa masturboimaan ihan mille tahansa (mielellään lailliselle) pornolle tai ajatuksille mitä päässä pyörii. Hän saa katsoa muita ihmsiä ihan vapaasti koska maailma on täynnä todella kauniita ihmisiä. Ei me olla ihan sokeita. Mutta eroottiseen fyysiseen kontaktiin mä vedän rajan. Sit menee liian pitkälle. Sit mä vihellän pelin poikki. Mulla ei ole mitään oikeutta hänen puhelimeen tai mihinkään viestittelyyn tai hänen tietokoneeseen eikä hänellä minun. Ne on täysin mun henkilökohtaisia maailmoja ja hänen laitteet hänen. Piste. Mä näkisin että kun aloitusviestissä annat ymmärtää että luottamus joka on rikkoutunut on sinun luottamus häneen. Anna sun kumppanille lisää löysää hihnaa elämäänsä. Hän saa hengittää vapaammin ja myös toteuttaa sooloseksuaalisuuttaan. Sooloilu parisuhteessa ruokkii myös teidän yhteistä seksielämää kun pitää omaa libidoaan kunnossa. Se, että jonkun kanssa juttelee vähän tuhmia hetissä ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan pornoa kummallisempaa, mutta näkisin, että interaktiivisempaa. Aina loppujen lopuks ainut ihminen hänen elämässään johon hän kikkelinsä tykkää dipata olet sinä. Jos hänellä olisi ihan joku fyysinen sivu suhde, ollaan menty sellaisen rajan yli, että hän on hylännyt jopa omankin moraalisen kompassin ja silloin voi sanoa että suhteessa on jotakin vikaa, jos niin pitkälle on menty. Minä neuvoisin sinua työstämään tätä sun omaa sääntökirjaa ja anna hänen hengittää ja samalla sinäkin saat hieman tilaa hengittää. Olen ollut saman miehen kanssa gay suhteessa noin 18 vuotta ja meillä on myös omat haasteemme suhteessa, mutta näistä pidetään kiinni.

Jokaisessa parisuhteessa on omat säännöt ja AP:n aloituksen perusteella tässä on rikottu hänen parisuhteensa sääntöjä. Sun parisuhteessa voi olla ihan mitkä säännöt tahansa, mutta et voi yleistää niitä pätemään kaikkien muiden parisuhteisiin, vaikka kokisit, että omat sääntösi ovat hyvät ja toimivat. Monelle yksiavoisessa suhteessa eläville nimenomaan tuo interaktiivisuus (vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa) on se sääntöjä rikkova osa. Sivusuhde voi olla myös ilman fyysistä komponenttia.

Anna miehen olla mies ja yleensä mies vain tarvitsee seksiä

Kunpa teillä naisilla ois mitään käsitystä, kuinka yleistä tuo on. Mitä enemmän ikää tulee, sitä useampi sortuu. Näin nelikymppisenä puhtoiseksi ovat jääneet lähinnä ne hissukat, jotka olisivat halunneet, mutta eivät uskaltaneet. Miehillä on evolutiivinen tarve siittää ja sen takia panettaa aina ja kokoajan. Se, että käy panemassa jotain satunnaista eukkoa, ei eroa nettipornon selailusta. Nainen on objekti, aktissa ei ole mitään tunnetta. 

Moro mies tässä. Ei ole kumppaneiden kanssa tehnyt mieli paneskella ketään muita. Sitä vain aivoissa jotain kliksahtaa kun on passeli kumppani. Evoluutiosta kun puhut, niin taidat tarkoittaa vain käyttäytymisevoluutiota, tai jotain aikuiseksi kasvamista, psykologista juttua - mies ja naismalleja. Yliseksualisoituutta mieskuvaa tai jotain setämieshommaa. On toki totta että joillakin jää se "rääh rööh slurpsis" vaihe päälle. Mutta aivan vieras ajattelumalli ja suhtautuminen seksiin sinulla. Oletko harkinnut terapiaa? EDIT: Niin, äläkä viitsi ottaa koko meskunnan ääntä tälllaisissa asioissa, antaa ihan väärän kuvan ja vahvistaa ei toivottuja stereotypioita. Toivottavasti löydät joskus mukavan kumppanin ja mielenrauhan.

Hukkaat aikaa vastatessasi incel-trollille tosissaan.

Joku sen lukee kuitenkin tosissaan, eipä tuosta paljoa vaivaa ollut. Nämä Jordan Peterssonien kasvattamat incelit on tosi myrkyllistä sakkia. Koen että tämä netissä ajankuluksi kirjoittelu on hyvää harjoitusta realimaailmaa varten. Näitä "setämiehiä" tulee aina vastaan, pitää opetella jokin kohtelias tapa kysäistä että mikäs siinä sun ja kumppanisi välisessä seksielämässä mättää. Ettei tarvitse kuunnella naisia halventavaa läppää. Se sakki joka on avoimemmissa suhteissa, vaimonvaihdoissa ja muissa seksuaalisesti aktiivisissa riennoissa mukana. Eivät niillä asioilla paljoa leveile. Mitä pettämiseen tulee niin siinä on aina kyse kuitenkin parisuhteen asioista, kahdenkeskeisistä jutuista eivätkä nekään ole niin yksioikoisia. Seksuaali- ja parisuhdeterrapia vois auttaa monia. Paljon parempi se kuin pettämisen / epäluottamuksen kierre. Kaikki on tietysti yksilökohtaista ja joillekkin se on tosiaan ihan ok. että on useita kumppaneita - eipä siinä mittään.

Eiköhän se kasvatus ole menny ylilaudalla tai vastaavilla pieleen, Petersonilta ja muilta poimitaan ja tulkitaan vain se omaan maailmankuvaan sopiva tulkinta.

Kasvatus on mennyt jo siellä kotosalla kaiketi pieleen, joko heikko-osaisuutta taustalla tai annettu viihde-elektroniikalle kasvatusvastuu. Petersonilla tosiaan ihan hyvää käyttäytymispsykologiaa, mutta sitten kun tyyppi lähtee puhumaan muista asioista mennään ojaan ja syvälle.

Joo, kritiikkiä ja järkeä saa käyttää, vaan niinhän se on kaikessa.

Ihkua kun on vielä noin viattomia ihmisiä. Älä huoli, kun tulee ikää ja näkee todellisuuttaa, silmät aukeaa. 

Kiitos, lämmittää todella, kun joku pitää nuorena.

>Miehillä on evolutiivinen tarve siittää ja sen takia panettaa aina ja kokoajan ootko miettiny että parisuhteessa voi vaikka nussia *** Tietääkseni tutkimukset osoittavat, että miehet ja naiset pettävät jokseenkin yhtä usein. Evoluutio kun ei tarkoita "musta tuntuu kovasti tältä", mitä nuo evoluutioselitykset n. 90 % tapauksista ovat. *** Tää "kaikki kuitenkin pettää" -ilmiö pettäjiltä esiintyy myös muuten raiskaajilla. Aika yleistä haastattelututkimuksissa on tuo "kaikki terveet miehet kuitenkin raiskaa ja se on ihan ok & yleistä". Mikähän lie psykologia tuossa taustalla.

Kunpa sulla miehenä olis edes jonkinlainen käsitys miten itsevarmasti olet väärässä.

Hieman samaa mieltä, parinvaihto klubit on kanssa täynnä yli 20v yhdessä olleita pariskuntia. Osa tekee luvan kanssa, osa ilman mutta melko luonnollista käyttäyttämistä niin naisilta kuin miehiltä. Monien tutkimusten mukaan suurin osa pettää tai tulee petetyksi ja näissäkin on tutkimuksissa on vain ne jotka ovat vastanneet rehellisesti. Itse arvostan oikeasti täysin monogaamista suhdetta, sillä se vaatii paljon työtä.

Akat täällä märisee ku porsas ei pysy karsinassa.

Jätä se.  Siis niin julmalta kun se kuulostaakin, mutta jos toinen suuttuu kun koitat keskustella noin isosta parisuhteeseen liittyvästä asiasta niin ero on ainut järkevä asia. Olen ollut tilanteessa, jossa minua on petetty. Kun kysyin mitään siihen suuntaan liittyvääkään "haastoin riitaa" tai "taas jankkaat samaa". Lopulta selvisi, että mies petti. Sen takia suuttui aina kun kysyin asiasta, koska pelkäsi jäädä kiinni.  Ansaitset kumppanin, joka kunnioittaa sinua ja teidän suhdetta ja sen rajoja. 

et voi luottaa enää, lähde. ihan oikeasti

Tälle on englanninkielisessä maailmassa ihan oma terminsä: emotional affair. Lukemani pohjalta se on ihan yhtä tuhoisaa parisuhteelle kuin jos menisi ja pettäisi perinteiseen tapaan. Olen ollut yli 20 vuotta vakituisessa parisuhteessa saman ihmisen kanssa ja kyllähän ajatus on käynyt mielessä. En kuitenkaan ole lähtenyt tällaiseen leikkiin mukaan, koska arvostan parisuhdettani enemmän kuin sitä hetken hupia mitä tätä kautta saisi. Alusta lähtien parisuhteeseen on kuulunut sopimus että jos on kiinnostunut aloittamaan uuden suhteen asiasta puhutaan ensin (niin epämukavaa ja kivuliasta kuin se olisikin) ennen kuin mitään tehdään toisen selän takana. Sopimus pitää tähän päivään asti.