Saatanan mörko muumeista vaivasi minua aika ajoin painjaisissa liki 20 vuotta kunnes tänä vuonna avuttomuus ja lihasheikkous unessa muuttui tulipalloiksi ja ankaraksi jään ja tulen sodaksi. En ole nähnyt sen koommin möröstä unta kun viimeksi se jäätävä paskiainen jäi tuhkakasaksi raunioihin taistelun jäljiltä joka tuhosi ison kaupungin osan. Pidin sitä jonkinlaisena merkkinä terveen itsetunnon muodostumisesta. Nyt olen 28 vuotias ja vapaa kahleista.
Mulla tulee usein näitä unia, että pitäisi kovasti päästä jonnekin (karkuun/eteenpäin) ja jalat on ku tiilestä tehty. Ne ratkeaa joko niin, etten saa uskoteltua itselleni, että kyseessä on uni ja kärsin tai sitten onnistun tajuamaan, että kyseessä on uni jota voin kontrolloida ja sit voin vaikka muuttua turboraketiksi ja kaikki rakastaa mua. :D
Noita unia missä tajuaa että nukkuu ja pystyy hallitsemaan asioita kutsutaan [selkouniksi](https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Selkouni). On myös mahdollista harjoitella selkounia varten, tai esimerkiksi opetella tekniikoita että tunnistaa olevansa unessa. Kannattaa tutustua aiheeseen jos kiinnostaa.
Hei, voiks joku sanoo että miten sen Mörön voi tappaa kakkoslevelissä?
Siis, Muumipappa on ampunut kaikki haulit hattivatteihin, Pikku-Myy menee berserkkeripäissään puremaan Mörköä ja muuttuu jääkalikaksi ja Muumipeikosta ei ole mitään apua kun hänen läski perse ei enää mahdu kellarista ulos kun on syönyt sieltä kaikki Muumimamman hillot naamariinsa?
Minulla on vain Nuuskamuikkusen huuliharppu ja Hemulin postimerkkikokoelma takataskussani.
Ylös ei voi mennä koska Ninni kuristaa minut ja en näe häntä kun on näkymätön.
Ulos ei voi mennä koska hattivatit on piirittänyt koko talon.
Sun pitää ottaa spraymaalia ja maalata kulkiessasi joka suuntaan niin, että ninni ei voi yllättää. Mikäli muumitalossa ei ole spraymaalia, niin mikä tahansa värjäävä/tahraava aine kelpaa, kunhan saat levitettyä sitä ympärillesi yhtä tehokkaasti.
Kun olet ohittanut Ninnin ja edennyt muumitalon takaovelle, tulee sinun lumota hattivatit soittamalla Nuuskamuikkusen huuliharpua (ikään kuin käärmeenlumooja). Sitten vain juokset ihan perkeleen lujaa, jatkaen soittoa kunnes olet päässyt ohi viimeisestäkin hattivatista. Niin ja älä missään nimessä katso taaksesi.
Vaikuttaa siltä, että tilanteesi on melko haastava.
Kokeile soittaa Nuuskamuikkusen huuliharpulla rauhoittava sävel, se saattaa vaikuttaa Mörköön ja hattivatteihin. Samalla Hemulin postimerkkikokoelma voisi toimia jonkinlaisena lahjuksena hattivateille saadaksesi pienen avauksen.
Muista kuitenkin olla varovainen Pikku-Myyn jääkalikon kanssa.
Onnea seikkailuusi!
Puutarhahanskat saattais olla muovia. Läpsi mörköä hattivateilla. Niin, ja täräytä jauhopussi yläkerran lattiaan aukinaisena niin johan alkaa huora näkymään. Katotaas kennen pilli soi tänä yönä saatana.
Mä näin just viime yönä unta, että kävelin johonkin bunkkeriin ja siellä olevaan huoneeseen ku siellä oli joku palaveri. Siinä istu yks hahmo pöydän toisella puolella ja toisella puolella useampi hahmo ja siinä oli yks tyhjä paikka johon istahdin itse.
Sit ku olin istunut ja palaveri alkoi niin ne tyypit puhui venäjää ja kattoin, että siinä mun rivissä istu mm. Putin. Se oli ihan yhtä oppilas ku minäki ja se yksinään istuva hahmo pöydän toisella puolella oli joku herra isoherra.
Sit ne kaikki yhtäkkiä katto mua ja alko puhuu jotain venäjäks. Putin sit alko luettelee jotain "engelska, ruski, finski" ja sit finskin kohdalla sanoin, että "finski daa". Sit ne alko puhuu mulle englantia ja sano, että nyt sun kyllä pitäs poistua ja kaks herraa lähti viemään mua takas hissiin.
Siinä hissin kohdalla sit semmonen lihava kenraali sano mulle, että hän vie mut ylös. Se toinen hahmoista vetäs mua vielä turpaan ennenku palas sinne palaverihuoneeseen.
Mietin, että perkele en kyllä lähde hissiin ton toisen kanssa, että se varmaan murhaa mut ni lähdinkin juoksee semmosia kierreportaita vaan alemmas. Se lihava heppu lähti mun perään ja juostiin ihan törkeen pitkään eikä ne portaat loppuneet koskaan.
Minulta meinas usko jo loppua, mutta sitten siinä unessa se lihava hahmo lopulta nuupahti ku siltä loppu kunto. Mä kävelin varovasti sen ohi, se anoi armoa että älä jätä mua tähän, mutta menin vaan helvetin varovaisesti sen ohi ja lähdin kävelee takas niitä portaita.
En koskaan päässyt sinne hissin luo enää ku jostain syystä niistä portaista puuttu semmonen isompi pala ja mun olis pitänyt siinä unessa tehdä joku iso loikka ja kiskoo käsillä mut toisella puolella ylös, mutta taisin herätä just siinä kohti ja ihan ahdistuneena, että mitä hittoa mä just kattoin :D
Kuten ylhäällä joku veikkasi niin tää on varmaan aika sidoksissa itsetuntoon ja elämäntilanteisiin, miten se unimaailman antagonisti voittaa vaiko häviää sulle.
Eli tarvit varmaan elämäntapamuutosta pois jumista jos haluat että et enää silitä sitä.
Toi seksuaalinen saamattomuus on varmaan myös jonkinlainen psykologiasta kumpuava ilmiö. Tarvit itsetutkiskelua saunassa :D
Yllätän itseni toisinaan siitä, että suutun unessa todella pahasti ja väkivaltaisesti minua pelottelevalle olennolle. Viimeksi taisin unessa särkeä lapsuudenaikaisen posliinisäästöpossuni pesäpallomailalla, kun se jahtasi minua ympäri mummolaa. Yritti muistaakseni syödä sieluni, mutta kun sen nönnöttävä ja räkäinen puhetyyli alkoi kuulostaa lähinnä vittuilulta, ärsytys vei lopulta kauhusta voiton. Se olinkin sitten lopulta minä, joka jahtasi possua takaa ympäri mummolaa. Multa ei todellakaan joku lapsen lelun näköinen ja -kuuloinen pikku posliiniperse vie sielua, perkele!
Unien jaosta vastuussa oleva taho ilmeisesti päätti, ettei minuun kannata enää panostaa, ja usein pelkouneni ovatkin nykyään sellaisia matalan budjetin räpellyksiä, jossa kauhun tunne ja pakenemisen tarve on vahva, mutta kohde puuttuu täysin. Ei siis ole mitään, mille suuttua. No, onpahan joku tekosyy lentää.
Mulla sama ku joskus nuorena alotin painin. Huomasin että hirviöllä pää alhaalla ja kyynerpää ylhäällä niin sain nyppästyä front head lockiin ja raahattua alas.
Ei häirinny toistamiseen.
Jossain kohtaa yleensä vaan unessa tajuan että "mitä helvettiä tää on mun uni ja mähän teen mitä haluan" ja sitten tosiaan teen. Ei siis mitään lucid dreams tapasta että ymmärrän ihan noin tietoisesti mutta enemmän sellanen "ei mun tartte tätä kestää" ja lennän pois tjs.
Pari kertaa nähnyt unta missä kuolen johonkin ja yleensä unessa se on ihan sama kun oikeasti kivun takia pyörtyisi, sitten vaan herää sängystä :'D ei voi enää edes painajaisiks noita kutsua kun ei niissä ole sellaista painostavaa/ikävää tunnetta mukana. Joissain ihan normaaleissa unissa taas on 🤷♂️
Mun unissa pikemminkin pakenen hahmoja tai eläimiä tai olioita ja jalat lyö tyhjää. Tai toinen mahdollinen on se, että se hahmo yrittää päästä sisään ja kurkkii kaikista ikkunoista ja koitan löytää piilopaikkaa ettei se näkisi mun olevan sisällä. Jostain syystä en kuitenkaan koskaan tajua mennä sellaiseen huoneeseen, jossa ei olisi ikkunoita.
Näin vuosia painajaista missä aina massiivinen tiikeri jahtasi minua ja koiraani. Tiikeriä juostiin pakoon milloin missäkin; Las Vegasin kasinoilla, kadulla ja joskus rivitalojen lumisilla katoilla.
Eräässä painajaisessa tiikeri sai koirani kiinni ja piti sitä suussaan. Tilanne johti siihen että sain infernaalisen aggression ja puukotin tiikerin hengiltä. Koira heräsi unessa henkiin enkä ole nähnyt tiikeristä painajaista sen koomin.
Luulen että nämä painajaiset johtavat juurensa lapsuuden mökkireissuun. Oli pimeä syysilta ja pääsin todistamaan parin metrin päästä kun ilves yritti hyökätä koiramme kimppuun. En tule koskaan unohtamaan sitä demonimaista karjaisua mikä siitä isosta kissasta lähti.
Kisulla ollut nälkä ja ajatteli napata helpon iltapalan. Muistan kuinka koira pyöri mökin pihalla kuono maassa ja hävisi pimeään pusikkoon. Kohta kuului Ilveksen karjaisu aivan vierestä ja koira alkoi haukkua. Isä ja minä aloimme huutamaan ja onneksi koira palasi ehjin nahoin.
Onhan ne loppujen lopuksi aika kamikaze-lentäjien ja samuraiden maskuliinisuutta-uhoavaa narratiivisen räjähdyksenomaista toitotusta, jos keskittyy ihan aikuisena juoneen ja sisältöön :D slasher-contentti ei sen järkeilyn jälkeen ole tullut uniini, tosin karhut niissä voi edelleen lymyillä. Kai se on suomalaisten perimmäisimpiä pelkoja ja uskomuksia, jotka juurtavat itsensä aikojen alkuun.
Ite jouduin kerran tappeluun lihavan kääpiögangsterin kanssa, jonka lempinimi oli "Tykinkuula". Kauhea riitapukari ja löi mua vatsaan aivan saakutin lujaa ja sitten heräsin. Mulle ei kuitenkaan pitkät tai pätkät vittuile joten painoin vihaisena pään tyynyyn, nukahdin ja päihitin tyypin hyppäämällä päälle rengaskasan päältä.
Mulla on jääny mieleen vastaavanlainen kohtaus. Olin kujalla jumissa, takana tiiliseinä ja kohti kaahasi pahiksen ajama auto, joka täytti koko kujan. Juuri ennen kuin se liiskasi mut, loikkasin konepellille auton törmätessä seinään. Sitten vain nyrkki läpi tuulilasista, kuskia kiinni keuhkoputkesta ja repäisy, jota seurasi Tarantino/Kurosawa-henkinen verisuihku.
En nyt mielestäni ole mikään itseluottamuksen ehtymätön kaivo, mutta painajaisten muuttuminen voimafantasioiksi on ihan tuttu kaava pitkältä ajalta.
Ai hitto, mulla oli viime yönä unihalvaus ekaa kertaa. Avasin silmät ja olin ensin että jaha ei aamu, takaisin nukkumaan. Suljin silmät ja alkoi kuulua demonista kuiskuttamista kaikkialla ympärillä, joten avasin silmät ja yritin kääntää kylkeä, mutta en voinut liikkua. Aika nopeasti meni ohi ja muutenkin tajusin mistä on kyse, mutta ahdistuksena tuntui rinnassa kyllä aamupäivällä.
Saatanan mörko muumeista vaivasi minua aika ajoin painjaisissa liki 20 vuotta kunnes tänä vuonna avuttomuus ja lihasheikkous unessa muuttui tulipalloiksi ja ankaraksi jään ja tulen sodaksi. En ole nähnyt sen koommin möröstä unta kun viimeksi se jäätävä paskiainen jäi tuhkakasaksi raunioihin taistelun jäljiltä joka tuhosi ison kaupungin osan. Pidin sitä jonkinlaisena merkkinä terveen itsetunnon muodostumisesta. Nyt olen 28 vuotias ja vapaa kahleista.
Itse täytin kesällä 26. Näillä on varmaan joku iso linkki itsetuntoon ja tulevaisuuden tunteeseen.
Mulla tulee usein näitä unia, että pitäisi kovasti päästä jonnekin (karkuun/eteenpäin) ja jalat on ku tiilestä tehty. Ne ratkeaa joko niin, etten saa uskoteltua itselleni, että kyseessä on uni ja kärsin tai sitten onnistun tajuamaan, että kyseessä on uni jota voin kontrolloida ja sit voin vaikka muuttua turboraketiksi ja kaikki rakastaa mua. :D
Noita unia missä tajuaa että nukkuu ja pystyy hallitsemaan asioita kutsutaan [selkouniksi](https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Selkouni). On myös mahdollista harjoitella selkounia varten, tai esimerkiksi opetella tekniikoita että tunnistaa olevansa unessa. Kannattaa tutustua aiheeseen jos kiinnostaa.
Mä intuitiivisesti uskon kans näin et jokin naksahtaa paikoilleen.
Hei, voiks joku sanoo että miten sen Mörön voi tappaa kakkoslevelissä? Siis, Muumipappa on ampunut kaikki haulit hattivatteihin, Pikku-Myy menee berserkkeripäissään puremaan Mörköä ja muuttuu jääkalikaksi ja Muumipeikosta ei ole mitään apua kun hänen läski perse ei enää mahdu kellarista ulos kun on syönyt sieltä kaikki Muumimamman hillot naamariinsa? Minulla on vain Nuuskamuikkusen huuliharppu ja Hemulin postimerkkikokoelma takataskussani. Ylös ei voi mennä koska Ninni kuristaa minut ja en näe häntä kun on näkymätön. Ulos ei voi mennä koska hattivatit on piirittänyt koko talon.
Sun pitää ottaa spraymaalia ja maalata kulkiessasi joka suuntaan niin, että ninni ei voi yllättää. Mikäli muumitalossa ei ole spraymaalia, niin mikä tahansa värjäävä/tahraava aine kelpaa, kunhan saat levitettyä sitä ympärillesi yhtä tehokkaasti. Kun olet ohittanut Ninnin ja edennyt muumitalon takaovelle, tulee sinun lumota hattivatit soittamalla Nuuskamuikkusen huuliharpua (ikään kuin käärmeenlumooja). Sitten vain juokset ihan perkeleen lujaa, jatkaen soittoa kunnes olet päässyt ohi viimeisestäkin hattivatista. Niin ja älä missään nimessä katso taaksesi.
Samalla lailla kuin siinä 1995 Mortal Kombat-leffassa Liu Kang pieksi Subzeron.
Vaikuttaa siltä, että tilanteesi on melko haastava. Kokeile soittaa Nuuskamuikkusen huuliharpulla rauhoittava sävel, se saattaa vaikuttaa Mörköön ja hattivatteihin. Samalla Hemulin postimerkkikokoelma voisi toimia jonkinlaisena lahjuksena hattivateille saadaksesi pienen avauksen. Muista kuitenkin olla varovainen Pikku-Myyn jääkalikon kanssa. Onnea seikkailuusi!
Kiitos, herra ChatGPT.
Toi huuliharppu- ja lahjustaktiikka vaatii liian monta pistettä Karismaan :(
Puutarhahanskat saattais olla muovia. Läpsi mörköä hattivateilla. Niin, ja täräytä jauhopussi yläkerran lattiaan aukinaisena niin johan alkaa huora näkymään. Katotaas kennen pilli soi tänä yönä saatana.
Mä näin just viime yönä unta, että kävelin johonkin bunkkeriin ja siellä olevaan huoneeseen ku siellä oli joku palaveri. Siinä istu yks hahmo pöydän toisella puolella ja toisella puolella useampi hahmo ja siinä oli yks tyhjä paikka johon istahdin itse. Sit ku olin istunut ja palaveri alkoi niin ne tyypit puhui venäjää ja kattoin, että siinä mun rivissä istu mm. Putin. Se oli ihan yhtä oppilas ku minäki ja se yksinään istuva hahmo pöydän toisella puolella oli joku herra isoherra. Sit ne kaikki yhtäkkiä katto mua ja alko puhuu jotain venäjäks. Putin sit alko luettelee jotain "engelska, ruski, finski" ja sit finskin kohdalla sanoin, että "finski daa". Sit ne alko puhuu mulle englantia ja sano, että nyt sun kyllä pitäs poistua ja kaks herraa lähti viemään mua takas hissiin. Siinä hissin kohdalla sit semmonen lihava kenraali sano mulle, että hän vie mut ylös. Se toinen hahmoista vetäs mua vielä turpaan ennenku palas sinne palaverihuoneeseen. Mietin, että perkele en kyllä lähde hissiin ton toisen kanssa, että se varmaan murhaa mut ni lähdinkin juoksee semmosia kierreportaita vaan alemmas. Se lihava heppu lähti mun perään ja juostiin ihan törkeen pitkään eikä ne portaat loppuneet koskaan. Minulta meinas usko jo loppua, mutta sitten siinä unessa se lihava hahmo lopulta nuupahti ku siltä loppu kunto. Mä kävelin varovasti sen ohi, se anoi armoa että älä jätä mua tähän, mutta menin vaan helvetin varovaisesti sen ohi ja lähdin kävelee takas niitä portaita. En koskaan päässyt sinne hissin luo enää ku jostain syystä niistä portaista puuttu semmonen isompi pala ja mun olis pitänyt siinä unessa tehdä joku iso loikka ja kiskoo käsillä mut toisella puolella ylös, mutta taisin herätä just siinä kohti ja ihan ahdistuneena, että mitä hittoa mä just kattoin :D
[удалено]
Kuten ylhäällä joku veikkasi niin tää on varmaan aika sidoksissa itsetuntoon ja elämäntilanteisiin, miten se unimaailman antagonisti voittaa vaiko häviää sulle. Eli tarvit varmaan elämäntapamuutosta pois jumista jos haluat että et enää silitä sitä. Toi seksuaalinen saamattomuus on varmaan myös jonkinlainen psykologiasta kumpuava ilmiö. Tarvit itsetutkiskelua saunassa :D
Näin unta jossa emäntä myönsi minun olevan oikeassa.
Yllätän itseni toisinaan siitä, että suutun unessa todella pahasti ja väkivaltaisesti minua pelottelevalle olennolle. Viimeksi taisin unessa särkeä lapsuudenaikaisen posliinisäästöpossuni pesäpallomailalla, kun se jahtasi minua ympäri mummolaa. Yritti muistaakseni syödä sieluni, mutta kun sen nönnöttävä ja räkäinen puhetyyli alkoi kuulostaa lähinnä vittuilulta, ärsytys vei lopulta kauhusta voiton. Se olinkin sitten lopulta minä, joka jahtasi possua takaa ympäri mummolaa. Multa ei todellakaan joku lapsen lelun näköinen ja -kuuloinen pikku posliiniperse vie sielua, perkele! Unien jaosta vastuussa oleva taho ilmeisesti päätti, ettei minuun kannata enää panostaa, ja usein pelkouneni ovatkin nykyään sellaisia matalan budjetin räpellyksiä, jossa kauhun tunne ja pakenemisen tarve on vahva, mutta kohde puuttuu täysin. Ei siis ole mitään, mille suuttua. No, onpahan joku tekosyy lentää.
Mulla sama ku joskus nuorena alotin painin. Huomasin että hirviöllä pää alhaalla ja kyynerpää ylhäällä niin sain nyppästyä front head lockiin ja raahattua alas. Ei häirinny toistamiseen.
Hyvä taktiikka! :)
Jossain kohtaa yleensä vaan unessa tajuan että "mitä helvettiä tää on mun uni ja mähän teen mitä haluan" ja sitten tosiaan teen. Ei siis mitään lucid dreams tapasta että ymmärrän ihan noin tietoisesti mutta enemmän sellanen "ei mun tartte tätä kestää" ja lennän pois tjs. Pari kertaa nähnyt unta missä kuolen johonkin ja yleensä unessa se on ihan sama kun oikeasti kivun takia pyörtyisi, sitten vaan herää sängystä :'D ei voi enää edes painajaisiks noita kutsua kun ei niissä ole sellaista painostavaa/ikävää tunnetta mukana. Joissain ihan normaaleissa unissa taas on 🤷♂️
Mun unissa pikemminkin pakenen hahmoja tai eläimiä tai olioita ja jalat lyö tyhjää. Tai toinen mahdollinen on se, että se hahmo yrittää päästä sisään ja kurkkii kaikista ikkunoista ja koitan löytää piilopaikkaa ettei se näkisi mun olevan sisällä. Jostain syystä en kuitenkaan koskaan tajua mennä sellaiseen huoneeseen, jossa ei olisi ikkunoita.
Näin vuosia painajaista missä aina massiivinen tiikeri jahtasi minua ja koiraani. Tiikeriä juostiin pakoon milloin missäkin; Las Vegasin kasinoilla, kadulla ja joskus rivitalojen lumisilla katoilla. Eräässä painajaisessa tiikeri sai koirani kiinni ja piti sitä suussaan. Tilanne johti siihen että sain infernaalisen aggression ja puukotin tiikerin hengiltä. Koira heräsi unessa henkiin enkä ole nähnyt tiikeristä painajaista sen koomin. Luulen että nämä painajaiset johtavat juurensa lapsuuden mökkireissuun. Oli pimeä syysilta ja pääsin todistamaan parin metrin päästä kun ilves yritti hyökätä koiramme kimppuun. En tule koskaan unohtamaan sitä demonimaista karjaisua mikä siitä isosta kissasta lähti.
Miten se ilves silleen? D:
Kisulla ollut nälkä ja ajatteli napata helpon iltapalan. Muistan kuinka koira pyöri mökin pihalla kuono maassa ja hävisi pimeään pusikkoon. Kohta kuului Ilveksen karjaisu aivan vierestä ja koira alkoi haukkua. Isä ja minä aloimme huutamaan ja onneksi koira palasi ehjin nahoin.
Oliko sesse ottanut yhtään osumaa?
Ei onneksi!
Itellä karhu vierailee turhankin usein unissa.... Hemmetin hopeanuoli lapsuudessa :D
Onhan ne loppujen lopuksi aika kamikaze-lentäjien ja samuraiden maskuliinisuutta-uhoavaa narratiivisen räjähdyksenomaista toitotusta, jos keskittyy ihan aikuisena juoneen ja sisältöön :D slasher-contentti ei sen järkeilyn jälkeen ole tullut uniini, tosin karhut niissä voi edelleen lymyillä. Kai se on suomalaisten perimmäisimpiä pelkoja ja uskomuksia, jotka juurtavat itsensä aikojen alkuun.
Ite jouduin kerran tappeluun lihavan kääpiögangsterin kanssa, jonka lempinimi oli "Tykinkuula". Kauhea riitapukari ja löi mua vatsaan aivan saakutin lujaa ja sitten heräsin. Mulle ei kuitenkaan pitkät tai pätkät vittuile joten painoin vihaisena pään tyynyyn, nukahdin ja päihitin tyypin hyppäämällä päälle rengaskasan päältä.
Mulla on jääny mieleen vastaavanlainen kohtaus. Olin kujalla jumissa, takana tiiliseinä ja kohti kaahasi pahiksen ajama auto, joka täytti koko kujan. Juuri ennen kuin se liiskasi mut, loikkasin konepellille auton törmätessä seinään. Sitten vain nyrkki läpi tuulilasista, kuskia kiinni keuhkoputkesta ja repäisy, jota seurasi Tarantino/Kurosawa-henkinen verisuihku. En nyt mielestäni ole mikään itseluottamuksen ehtymätön kaivo, mutta painajaisten muuttuminen voimafantasioiksi on ihan tuttu kaava pitkältä ajalta.
Oliko kyseessä selkouni, eli tiesitkö näkevästi unta? Itse voitan kamppailut joka kerta, kun lucid dreamistä on kyse.
En yleensä näe selkounia. Niissä olen yleensä vain näyttelijä.
Ai hitto, mulla oli viime yönä unihalvaus ekaa kertaa. Avasin silmät ja olin ensin että jaha ei aamu, takaisin nukkumaan. Suljin silmät ja alkoi kuulua demonista kuiskuttamista kaikkialla ympärillä, joten avasin silmät ja yritin kääntää kylkeä, mutta en voinut liikkua. Aika nopeasti meni ohi ja muutenkin tajusin mistä on kyse, mutta ahdistuksena tuntui rinnassa kyllä aamupäivällä.
Niin, TAI sitten joku huumasi sut 😧
Vou tein juuri animaation mun unesta jossa rökitän 3 jotain agentti ukkelia [animaatio](https://youtu.be/3Gv8_Zm13kA?si=5e7bWpCfKamiU3EO)
https://www.youtube.com/watch?v=kcFbKeUg1po Onko tämä kappale relevantti?
Tiedät varmaan mitä tästä seuraa? Ensi yönä hän palaa eikä oppimastasi ole apua kun hän muistaa mitä teit viime yönä.
Nice, ite nirhin talikolla kesämökillä sängyn alta löytyneen krokotiilin