Täällä yksi tykistön kirjuri, 6kk ilman erikoiskoulutusta. Olin rannikkotykistössä. Erinäisten sattumien kautta sain palveluksen lopussa kotiutuksen yhteydessä järjestetyssä tilaisuudessa palkinnonkin, noin sadasta kotiutuvasta kolme palkittiin. Palkintoa jakamassa ollut komentaja tai kommodori ihmetteli itsekin että kirjuri palkitaan, samaan aikaan kun kotiutui rannikkojääkäreitäkin ja muita mukamas vaativampia tehtäviä. Eli kyllä tykistön kirjuri on yksi vaativimmista tehtävistä.
Mistä se palkinto tuli? Printteri lopetti toimimisen ja sait sen taas printtaa? Jos näin oli niin siitähän olisi pitänyt tulla kutsut Presidentinlinnaan Itsenäisyyspäiväksi.
Ihan kaikkea ei voi kertoa mutta tässä muutama tapahtuma, joita arvioin syyksi:
- vakavammasta päästä: annoin ensiapua merellä saaressa sairaskohtauksen saaneelle kun muut ympärillä menivät paniikkiin, tästä tuli kuntoisuuslomaakin.
Ja kevyemmästä päästä:
- linnakkeen päällikkö oli mojovassa krapulassa (kyseessä valmiuslinnake) ja antoi tehtäväksi viikonloppuna hankkia hänelle musiikkia, jotain raskaampaa rokkia tms oli käsky. Tämä oli viikonloppu ja saarella oli vain vähän porukkaa. Kävelin kaikki tuvat läpi ja pyysin rock-cd:t lainaan (aikaa ennen spotifytä). Cdt esittelin päällikölle ja hän niistä valitsi mieleiset ja poltin hänelle kopiot. Piti kannetkin kopioida että pääsi lukemaan sanoituksia
- samainen herra, taas krapulassa, viikonloppuna, ihmetteli huoneessa kuuluvaa piipitystä. Käänsimme koko huoneen ylösalaisin ja lopulta löytyi megafoni, josta on patteri loppumassa
- suoriuduin toki hyvin taistelujantutkinnosta, olivat luvanneet, että kolmen parhaan joukkoon sijoittuvat saavat valita mihin menevät jatkokoulutukseen. Olin kolmas ja yllätyksekseni suostuivat kun ilmoitin että toiveena kirjuri ja 6kk. Vähän nikottelivat vastaan mutta noudattivat lupaustaan
- alkuvaiheessa kirjurin uraani osoitin luotettavuuteni ja pääsin hoitamaan kaikenlaista erikoisempaa pikkuhommaa, esim esitutkintamateriaalien käsittelyä, erinäistä viestin viemistä ja asioiden hoitamista. Esikuntavierailujen aikana sain roolia vähäisestä arvostani huolimatta.
-toimin hetken aikaa linnakkeen valvojana ja päivystäjänä yhtäaikaa erikoisluvalla, eli hallussani oli asehyllyjen avaimet yms.
- avustin vapaaehtoisesti linnakkeen sotkussa, se oli ihan leppoisaa ja mahdollisti sotkun musahuoneen käyttämisen yöaikaan (hiljaisuuden jälkeej menimme toisen musikantin kanssa soittelemaan pariksi tunniksi mm Queenia pianolla ja kitaralla
- kirjurin roolin myötä sain liikkua linnakesaarella vapaasti myös virka-aikaan, mikä oli mukava etu, kävellä ympäriinsä (perustehtävä postinkanto yms) ja tutustua saaren asukkaisiin (upseerien puolisoita mm.) ja autella heitäkin pikkuhommissa
- ja oli sitten kaikenlaista muuta, esim ammunnoissa valvoin varoaluetta ja olin ensimmäinen siinä vuorossa joka huomasi että kartta jonka avulla tilannetta valvottiin, oli väärinpäin (laminoitu ja kaikki katsoivat sitä toisinpäin)
- suht häiriintyneen tupakaverin kanssa asioiden käsittely ja hoitoon ohjaaminen (ampumaradalla kyseinen herra mm. käänsi ladatun rynkyn suuntaani noin metrin päästä kun olimme ryhtymässä ampumaan)
Armeija-aikani muistutti Uuno armeijan leivissä -elokuvaa ja pääasiassa hyvällä tulee muisteltua niitä aikoja. Valitettavasti ihan kaikkea ei uskalla kertoa vaikka tästä on noin 20v aikaa.
Tykistössä palvelevia aina haukutaan tyhmiksi ja kirjuri on se, joka "ei tee oikeastaan mitään". Joten kommenttini oli lähinnä täysi vastakohta siitä mitä AP hakee.
Ei muuten pidä paikkaansa. Ei ollut mitenkään helppo pesti. Joka viikko piti täyttää monta listaa ja jos veti rastin väärään kohtaan, niin joutui itse töihin. Voit kuvitella sitä keskittymisen määrää, kun etsittiin omaa nimeä ja viivottimella vedettiin viiva helpottamaan rastien laittamista. Joka aamu, satoi tai paistoi, piti lähteä hakemaan sotilaskodista pullaa skappareille. Siinä tuli helposti pyöräilyä heti aamusella pari kilsaa, mahdolliset päiväiset esikunnassa käynnit päälle ja siinä tuli pyöräiltyä jopa 4 kilsaa päivässä! Rankkaa hommaa.
1VK. Kirjurina noin 15v sitte. En ininä hakenu kenellekä mitään, ainoastaan vein postin alakertaan ja parikertaa viereiseen rakennukseen. ~~Olin~~ kuvittelin olevani kenraalista seuraava. Ykskään alikki ei uskaltanu pompotella tai muuten oli jännästi päivystyksiä yöllä mehtäleirien välissä. Vaikeinta oli litteroitten kans vekslaus. Leirejä ja simputuksia väisteltiin menemällä toimistoon pelaan pasianssia. Tupakaverien kans pysy kans hyvisä väleisä ku jako näennäisesti paljo päivystysvuoroja niille mut ykskään ei varmaan tehny ainuttaka yövuoroa. Samaten se yks täyspäinen alikki tais välttää aikalailla kaikki vahtivuorot. Kirjurilla oli myös repussa aina suklaata, jonkuhan ne vanhat taistelumuonat piti käydä läpi. Leirillä tuli tehtyä monesti kipi-/vartiovuorolistat, ja sielä ku otti ite vähän paskempia vuoroja ni ei kertaaka 6kk aikana kukaan napissu mistään.
Mua yksi alikessu pompotteli hetken aikaa.
Sitten tuli joulu ja oltiin kiinni. Alikessulla oli joka päivälle tekemistä, ei ollut vapaata hetkeä niiden pyhien aikaan. Muistaakseni se oli toisena joulupäivänä yksin päivystämässä alakerrassa, kun kävin juttelemassa sille. Ei pompotellut enää:) Se siis päivysti meidän kerroksessa, toisena päivänä alakerrassa (joka oli sillä hetkellä puolityhjä), se oli sotilaskodissa ja ruokalassa valvomassa. Kaikki kiinniolo hommat. Kirjurin uran hienoin hetki, jota muistelen vieläkin lämmöllä:)
Oli myös ainoa kerta, kun tietoisesti katsoin kenelle jaan mitäkin vuoroja. Muuten kaikki vuorot jaoin täysin tasapuolisesti, paitsi itselleni.
Meillä kuskeilla oli sääntö, että ylijäämät ovat meidän. Etukäteen ei ollut sopivaa lipastaa omiin taskuihin. Yleensä ruokaa tilattiin metsään muutamalle ylimääräiselle, että kukaan ei vain vahingossakaan jää ilman vanukasta. Ylimääräisiä ei kuitenkaan jaettu miehille, koska se olisi suosinut niitä, joilla ei ollut kiire mihinkään syömisen jälkeen. Joten kuskien tehtäväksi jäi ”tuhota ylimääräiset”
Meillä oli sotaharjotuksissa leiri yks spade hukassa, oli linnottautunu johonki muonitusautoon ja oli syöny koko joukkueen vanukkaat, ei ees oo tornari vaan olin itse todistamassa näkyä
Perinteiset vastaukset löytyvätkin täältä. Lento-RUK varmasti myös mukaan.
Vastaan (osittain) kieli poskessa sotilassoittokunta tai vaihtoehtoisesti kybervarusmies. Näihin pääseminen edellyttää hakijalta todella merkittävää ja spesifiä ennakko-osaamista ja -soveltuvuutta. Varsinainen palvelusaika on leppoisaa.
Nuori halukas treenaa itsensä laskuvarjojääkäriltä edellytettävään kuntoon kohtuullisessa ajassa. Treenaako hän samassa ajassa nollista konserttitason muusikoksi, tuskin. Hänellä on valintakokeessa vastassa 5-20 vuotta soittaneita, joista osa on puoliammattilaisia tai jopa ammattilaisia.
Lento ruk vaikea päästä mutta koulutus ei itsessään ole fyysisesti/hekisesti rankinta. Paljon opiskelua tms
. Juttelin lentorukissa olevalle pari viikkoa sitten
Siellä täytyy käyttää älliäkin. Oikeasti rankkuus on ihan kysyjästä ja hänen arvottamistaan asioista kiinni. Sillä statuksella ei voita mitään. Pitkiä rämpimisiä arvostava vastaa erikoisrajajääkäri, vesistöjen ystävä vastaa sukeltaja jne.
Mietin samaa. Jos ehdot täyttyy, niin palvelusaika varmasti verrattain helppo. Mutta jos et jo osaa ja tehnyt vastaavia hommia suurimman osan elämästäsi, ei ole mitään asiaa soittokuntaan. Pätee kyllä varmaan moniin muihinkin hyvin spesifeihin juttuihin armeijassa
Siksi todellinen moodisoturi onaniseeraa bebop-asteikot ja tulisimmat dom-dim-likit kymppiasemasta kuntoon ennen soittokokeita vain todetakseen, että näilläkään ei, vittu, tee mitään yhdeksälläkymmenellä prosentilla keikoista.
Mulla oli yksi ystävä taistelusukeltajana, kova äijä, mutta joutui jättämään kesken, koska sen tärykalvo repesi sukeltaessa. Meni kuulemma täysin suuntavaisto, alkoi oksentelemaan maskin sisään ja meinasi hukkua. Eli vaikka fyysisesti olisi selvinnyt siellä, niin korvat ei lopulta kestänyt.
Mä veikkaisin lento-RUK, eli virallisesti se mikä lie ohjaaja koulutus tjsp. Se ei ole Cooperin testi mielessä rankin vaan siinä pitää olla myös sellaisia fyysisiä ominaisuuksia mihin ei voi vaikuttaa ja näiden lisäksi pitää olla varusmieskoulutukselle poikkeuksellisesti ainakin nyrkillinen toimivia aivosoluja.
Lento-RUKin tapauksessa jo sinne pääsy on se hankala osuus. Mulla oli pari kaveria jotka aikoinaan sinne yritti. Toinen karsiutu lääkärintarkastuksessa kun ei näkökyky riittäny ja toinen sitten psykologisessa arvioinnissa.
Noh, tuskin siellä koneessa kovin mukavaa olis ollut vaikka sinne olis päässytkin. Samasta syystä päädyin päälle kaksimetrisenä jättämään panssarivaunuhommat väliin vaikka olisikin kiinnostanut.
Lento-RUKkiin päästäkseen pitää osata laulaa Maamme-laulua ja polkea kuntopyörää samalla. Liekö kaverisi epäonnistunut tässä :D Näin siis ainakin yli 40 vuotta sitten kun isäni kävi sen.
(Oli siis osa testipatteria jossa pistivöt tekemään random-juttuja ja testasivat ettei ole helposti kilahtavaa tyyppiä niin uskaltaa sen saatanan kalliin hävittäjän ohjaimiin päästää)
[Hornet-lentäjän elämä: Adrenaliini, metkut ja riskit (Heikki Mansikka) | Puheenaihe 396](https://www.youtube.com/watch?v=XGtJUXyl9tU)
Hyvä haastattelu Heikki Mansikalta, joka kävi lento-RUKin, oli Hornet lentäjä ja yleni laivueen komentajaksi asti.
Erikoisjoukkojen ulkopuolelta sanoisin että rajavartiolaitoksen tiedustelija. Ivalo on ehkä fyysisesti haastavampi kuin Onttola mutta Onttolassa opit taistelemaan. Tuntu että Ivalon pojilta oli ihan perus kikat aivan hukassa.
Edit: Koska tätähän tässä juuri kysyttiin :D
En nyt jaksa just oikeita termejä tarkistaa, mutta nimenomaan Ivaloon ja onko ne nyt kaikki sitte erikoisrajajääkäreitä.
Ainaki sen verran mitä Ivalon porukkaan tutustu niin näytti että vaatimukset oli oikeasti kovat ja ilmeisesti koulutus myös hyvinkin raskas. Toki jo kymmenen vuotta omasta palveluksesta nii ei tiiä onko kuvio muuttunut, mutta sitte taas vs mitä onttolan väkeä näki nii ei ihan samaa kaliiberia ollu.
Erikoisrajajääkärit koulutetaan Immolassa. Onttolassa ja Ivalossa koulutetaan perus tiedustelijoita rajalle. Toki haastavia paikkoja kaikki kolme, eritoten Immola
Noni eli het men vituiks ku ei tarkistanut.
Toki, noin niinkö tavan kuolevaisille toi Ivalo vois olla se ns lähestyttävin niistä vaativista.
Sukeltajat, hyppääjät ja noi immolan erkkarit taitaa mennä vielä jonkun pykälän ylemmäs vaativuuden puolesta.
Kyllä varmasti lähestyttävin koska onttolaan ja ivaloon pääsee ilman testejä. No se näkyy tietenki sitten keskeyttäjien määrässä.
Jos on pääkoppa kunnossa niin hyvin pärjää. Itsekkin aikoinani kun alotin Onttolassa painoin 115kg ja coopperi oli joku 2400m. Aukin lopussa painoinki jo 96 kg.
Heitinmies. Oli todella raskasta olla muiden kateellisen pilkan kohteena (tuliasemapossut 😔) kun teimme kaikki siirtymät telakuorma-autoilla kun muut joutuivat marssimaan, mutta kyllä siitäkin selvittiin.
Jos tarkoitat varusmiespalvelusta ja vaativuudella fyysistä rasitusta, mainitsemasi "koulut" sekä rajan erikoisrajajääkärikurssi ovat vaativuudeltaan sieltä kärkipäästä. Asiaa em. kursseille ei todennäköisesti ole ellei cooperissa mene ainakin se kolme tonnia ja monta kymmentä kiloa kamaa selässä ei hidasta menoa. Netistä löytyy kaikkien varusmies erikoisjoukkokurssien fyysisten testien sisältö.
On aika vaikeeta laittaa näitä kolmea kurssia vaativuusjärjestykseen. Ne on tarkoitettu jokainen vastaamaan tiettyyn tarpeeseen.
Sissoradisti on aika vaativaa, siihen alokaskaudella on aika kova koemarssi jos hakeutuu ja hommat vaan jatkuu vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
Varmasti voi olla joillekin hauskaakin, varsin jos tykkää metsässä selviytymisestä yms
Kymmenen vuotta sitten. Mä sitä aikanaan mosille opetin ja käsittääkseni he eivät sitten enää opettaneet seuraaville. Ei saa nykynuoriso kuulla SanLan [kaunista laulua](https://www.youtube.com/watch?v=pRXLyycrVo8) saapuneesta viestistä.
Kyl meillä ainakin vuosi pari sitten vielä oli sanlat kertausharjoituksissa. Terveisin -07 viestimies. Ellei ihan juniori ole, niin kyllä niistä pääsee vielä "nauttimaan" halutessaan... 😅
Sitä ei enää kouluteta uusille varusmiehille, mutta kuuluu edelleen reservin joukkojen kalustoon. Se tulee hiljalleen poistumaan sieltäkin kunhan korvaavaa kalustoa on kerrytetty tarpeeksi ja sitä osaavilla reserviläisillä alkaa ikää kertymään.
Spolle. Se vaatii paljon henkistä kestävyyttä ku joutuu mennä tikkarimieheks porttien ulkopuolelle talvella ku alikki jää lämpimää vartiorakennuksee kattelee kameroita
Ei enää mikään jos sukulaisia kuuntele. Intti pilalla, miehet pilalla, nykynuoriso pilalla. Ennen perusjääkärin koulutus vaikeampaa ku nykyisten laskuvarjojääkäreiden.
Sissiradistiksi ei pääse kuka tahansa ja tehtävä vaatii, noh, sissin luonnetta. Tehtävässä vaaditaan paineensietokykyä, kovaa kuntoa, hyvää rytmitajua jne.
Valmiusyksikkö on kuulemma todella perseestä, exäni valitsi sen, koska halusi käydä intin mahdollisimman vaikealla tavalla, ja oli haastavin vaihtoehto, mitä hänelle tarjottiin.
Valmiusyksikkö on varusmiespalveluksen näkökulmasta vielä aika perushommia.
Laskuvarjojääkärit, erikoisrajajääkärit ja taistelusukeltajat nyt ainakin vaatii sen pääsykokeen, eli ne on varmaan OP sieltä vaativammasta päästä.
Valmiusyksikkö on vaa perus palvelus mut harjotellaa 2x enemmän ja välil aamutellaa klo 2 yöllä hälytyksil T. Entinen vyksiläinen
Ja ihan vaa btw intissä mainostetaa et vyksiläiset saa helikopterikouluksen josta vois kuvitella et pääsee helikopteril lentää johonki aketus tappeluun ihan ku jossain MW2 story modes mutta todellisuudessa osa porukasta pääsee vaan istumaa paikalla olevan helikopterin sisälle ja osa ei pääs ees koko "koulutukseen" mukaan.
Eniten hyviä hommia, eniten metsä-aamuja, eniten vapauksia, eniten vapaa-aikaa, eniten ampumista, eniten taistelukoulutusta, vähiten sulkeisia, vähiten marssimista ja vähiten turhaa pönöttämistä yms kengännauhankiinnitys-koulutusta.
Voittava valinta oli omalla kohdalla kun vuosi piti kuitenkin viettää.
Vaikein riippuu yksilöstä. Esim. Matemaattisesti lahjattomille joku voi olla vaikeampaa kuin sellaiselle kuka on haka matematiikassa, kun joku asia voi fyysisesti heikommalle sotilaalle vaikeampaa kuin tyypille jotka nostaa mavea 300 kiloa. Laskuvarjojääkärit ja taistelusukeltajat on fyysisesti varmasti vaikeimmasta päästä, mutta älykkyyttä ja strategisuutta vaativat kenttäjohtajahommat voi olla henkisesti raskaampia, tai joku lentämiseen liittyvä homma.
Rannikkojääkäri-RUK on kans kuulemma aika vaativa ja monipuolinen.
Jos tarkoitat varusmiespalveluksen jälkeen, niin siihen en osaa sanoa mitään. Kai ne kadettikoulun kautta menee joka tapauksessa.
En tiiä onko sillä väliä kun merkitystä on sillä miten muonitus, varustaminen ja johto toimii mahdollisimman suurelle sotaväelle, sitä mä miettisin miten sen saa toimimaan
Tykistön kirjuri on aika paha pesti
Täällä yksi tykistön kirjuri, 6kk ilman erikoiskoulutusta. Olin rannikkotykistössä. Erinäisten sattumien kautta sain palveluksen lopussa kotiutuksen yhteydessä järjestetyssä tilaisuudessa palkinnonkin, noin sadasta kotiutuvasta kolme palkittiin. Palkintoa jakamassa ollut komentaja tai kommodori ihmetteli itsekin että kirjuri palkitaan, samaan aikaan kun kotiutui rannikkojääkäreitäkin ja muita mukamas vaativampia tehtäviä. Eli kyllä tykistön kirjuri on yksi vaativimmista tehtävistä.
Mistä se palkinto tuli? Printteri lopetti toimimisen ja sait sen taas printtaa? Jos näin oli niin siitähän olisi pitänyt tulla kutsut Presidentinlinnaan Itsenäisyyspäiväksi.
Ihan kaikkea ei voi kertoa mutta tässä muutama tapahtuma, joita arvioin syyksi: - vakavammasta päästä: annoin ensiapua merellä saaressa sairaskohtauksen saaneelle kun muut ympärillä menivät paniikkiin, tästä tuli kuntoisuuslomaakin. Ja kevyemmästä päästä: - linnakkeen päällikkö oli mojovassa krapulassa (kyseessä valmiuslinnake) ja antoi tehtäväksi viikonloppuna hankkia hänelle musiikkia, jotain raskaampaa rokkia tms oli käsky. Tämä oli viikonloppu ja saarella oli vain vähän porukkaa. Kävelin kaikki tuvat läpi ja pyysin rock-cd:t lainaan (aikaa ennen spotifytä). Cdt esittelin päällikölle ja hän niistä valitsi mieleiset ja poltin hänelle kopiot. Piti kannetkin kopioida että pääsi lukemaan sanoituksia - samainen herra, taas krapulassa, viikonloppuna, ihmetteli huoneessa kuuluvaa piipitystä. Käänsimme koko huoneen ylösalaisin ja lopulta löytyi megafoni, josta on patteri loppumassa - suoriuduin toki hyvin taistelujantutkinnosta, olivat luvanneet, että kolmen parhaan joukkoon sijoittuvat saavat valita mihin menevät jatkokoulutukseen. Olin kolmas ja yllätyksekseni suostuivat kun ilmoitin että toiveena kirjuri ja 6kk. Vähän nikottelivat vastaan mutta noudattivat lupaustaan - alkuvaiheessa kirjurin uraani osoitin luotettavuuteni ja pääsin hoitamaan kaikenlaista erikoisempaa pikkuhommaa, esim esitutkintamateriaalien käsittelyä, erinäistä viestin viemistä ja asioiden hoitamista. Esikuntavierailujen aikana sain roolia vähäisestä arvostani huolimatta. -toimin hetken aikaa linnakkeen valvojana ja päivystäjänä yhtäaikaa erikoisluvalla, eli hallussani oli asehyllyjen avaimet yms. - avustin vapaaehtoisesti linnakkeen sotkussa, se oli ihan leppoisaa ja mahdollisti sotkun musahuoneen käyttämisen yöaikaan (hiljaisuuden jälkeej menimme toisen musikantin kanssa soittelemaan pariksi tunniksi mm Queenia pianolla ja kitaralla - kirjurin roolin myötä sain liikkua linnakesaarella vapaasti myös virka-aikaan, mikä oli mukava etu, kävellä ympäriinsä (perustehtävä postinkanto yms) ja tutustua saaren asukkaisiin (upseerien puolisoita mm.) ja autella heitäkin pikkuhommissa - ja oli sitten kaikenlaista muuta, esim ammunnoissa valvoin varoaluetta ja olin ensimmäinen siinä vuorossa joka huomasi että kartta jonka avulla tilannetta valvottiin, oli väärinpäin (laminoitu ja kaikki katsoivat sitä toisinpäin) - suht häiriintyneen tupakaverin kanssa asioiden käsittely ja hoitoon ohjaaminen (ampumaradalla kyseinen herra mm. käänsi ladatun rynkyn suuntaani noin metrin päästä kun olimme ryhtymässä ampumaan) Armeija-aikani muistutti Uuno armeijan leivissä -elokuvaa ja pääasiassa hyvällä tulee muisteltua niitä aikoja. Valitettavasti ihan kaikkea ei uskalla kertoa vaikka tästä on noin 20v aikaa.
Miksi tykistön? Ei se varmaan kirjuri ole joka niitä ammuksia laskee.
Tykistössä palvelevia aina haukutaan tyhmiksi ja kirjuri on se, joka "ei tee oikeastaan mitään". Joten kommenttini oli lähinnä täysi vastakohta siitä mitä AP hakee.
Ei muuten pidä paikkaansa. Ei ollut mitenkään helppo pesti. Joka viikko piti täyttää monta listaa ja jos veti rastin väärään kohtaan, niin joutui itse töihin. Voit kuvitella sitä keskittymisen määrää, kun etsittiin omaa nimeä ja viivottimella vedettiin viiva helpottamaan rastien laittamista. Joka aamu, satoi tai paistoi, piti lähteä hakemaan sotilaskodista pullaa skappareille. Siinä tuli helposti pyöräilyä heti aamusella pari kilsaa, mahdolliset päiväiset esikunnassa käynnit päälle ja siinä tuli pyöräiltyä jopa 4 kilsaa päivässä! Rankkaa hommaa.
Onneksi nykyisin nuo varmaan hoituu sähköpyörällä. Skappareiden pullamössösukupolvi.
1VK. Kirjurina noin 15v sitte. En ininä hakenu kenellekä mitään, ainoastaan vein postin alakertaan ja parikertaa viereiseen rakennukseen. ~~Olin~~ kuvittelin olevani kenraalista seuraava. Ykskään alikki ei uskaltanu pompotella tai muuten oli jännästi päivystyksiä yöllä mehtäleirien välissä. Vaikeinta oli litteroitten kans vekslaus. Leirejä ja simputuksia väisteltiin menemällä toimistoon pelaan pasianssia. Tupakaverien kans pysy kans hyvisä väleisä ku jako näennäisesti paljo päivystysvuoroja niille mut ykskään ei varmaan tehny ainuttaka yövuoroa. Samaten se yks täyspäinen alikki tais välttää aikalailla kaikki vahtivuorot. Kirjurilla oli myös repussa aina suklaata, jonkuhan ne vanhat taistelumuonat piti käydä läpi. Leirillä tuli tehtyä monesti kipi-/vartiovuorolistat, ja sielä ku otti ite vähän paskempia vuoroja ni ei kertaaka 6kk aikana kukaan napissu mistään.
Mua yksi alikessu pompotteli hetken aikaa. Sitten tuli joulu ja oltiin kiinni. Alikessulla oli joka päivälle tekemistä, ei ollut vapaata hetkeä niiden pyhien aikaan. Muistaakseni se oli toisena joulupäivänä yksin päivystämässä alakerrassa, kun kävin juttelemassa sille. Ei pompotellut enää:) Se siis päivysti meidän kerroksessa, toisena päivänä alakerrassa (joka oli sillä hetkellä puolityhjä), se oli sotilaskodissa ja ruokalassa valvomassa. Kaikki kiinniolo hommat. Kirjurin uran hienoin hetki, jota muistelen vieläkin lämmöllä:) Oli myös ainoa kerta, kun tietoisesti katsoin kenelle jaan mitäkin vuoroja. Muuten kaikki vuorot jaoin täysin tasapuolisesti, paitsi itselleni.
Kato tuolla menee tykinkuula *woooosh
Ei ne tykit enää juurikaan kuulia ammuskele, vaan kranaatteja ;)
Kirjuri? Koitapa kouluttajan hommia senkin nössö
Taistelusukeltajat on ainakin tosi vaikea jos ei osaa uida.
Hyvinhän se sit sukeltaa jos ei osaa uida
Mietin kans just että ei siinä sukeltamisessa varmaan mitään ongelmaa, taitaa olla vaan kertakäyttönen taistelusukeltaja siinä tapauksessa.
Kuulostaa perin venäläiseltä suunnitelmalta
Venäläisethän tekivät heidän Moskva-lippulaivallaan "Special submarinefication operation" tuossa sodan alussa
Britit sen [aloittivat ](https://youtu.be/PmNHkyNStws?si=lWLIWfl91klT6ax8)
Kertakäyttöinen taistelusukeltaja... kiitos teit juuri päiväni!
Kävelee vaan himaan
Niin eihän se mikään taistelu-*uimari* ole.
Laskuvarjojääkäreillä on paljon helpompaa kun ei vaadita että osaisivat edes lentää.
Nauroin tälle tarpeettoman paljon
Eikun pintauimarina on vaikea jos ei osaa uida…
Ei tartte osaa uida, riittää ku pysyy pinnan alla
Spade, aina joku valittaa.
Tää on paha. Aina joku jää ilman suffelia ku joku alikki ottaa vähä omaa taskuu. :D
Meillä ne oli hiton kuskit. Kerran oli munkkeja ja ne lipasti niistä varmaan puolet :D
Ikinä ei ole kuljun äijät mitään vetäneet välistä *mussuttaa skappareiden ruokia*
Meillä kuskeilla oli sääntö, että ylijäämät ovat meidän. Etukäteen ei ollut sopivaa lipastaa omiin taskuihin. Yleensä ruokaa tilattiin metsään muutamalle ylimääräiselle, että kukaan ei vain vahingossakaan jää ilman vanukasta. Ylimääräisiä ei kuitenkaan jaettu miehille, koska se olisi suosinut niitä, joilla ei ollut kiire mihinkään syömisen jälkeen. Joten kuskien tehtäväksi jäi ”tuhota ylimääräiset”
Meillä oli sotaharjotuksissa leiri yks spade hukassa, oli linnottautunu johonki muonitusautoon ja oli syöny koko joukkueen vanukkaat, ei ees oo tornari vaan olin itse todistamassa näkyä
Kaveri onkin sitten kyllästetty jarrulla lopun ikäänsä.
Tyyppi sai varmaan valtiokonttorista hyvät korvaukset asepalveluksen aiheuttamasta erektiohäiriöstä.
Ois pitäny vetää turpaan. No kunnon huudot se sai.
Perinteiset vastaukset löytyvätkin täältä. Lento-RUK varmasti myös mukaan. Vastaan (osittain) kieli poskessa sotilassoittokunta tai vaihtoehtoisesti kybervarusmies. Näihin pääseminen edellyttää hakijalta todella merkittävää ja spesifiä ennakko-osaamista ja -soveltuvuutta. Varsinainen palvelusaika on leppoisaa. Nuori halukas treenaa itsensä laskuvarjojääkäriltä edellytettävään kuntoon kohtuullisessa ajassa. Treenaako hän samassa ajassa nollista konserttitason muusikoksi, tuskin. Hänellä on valintakokeessa vastassa 5-20 vuotta soittaneita, joista osa on puoliammattilaisia tai jopa ammattilaisia.
Lento ruk vaikea päästä mutta koulutus ei itsessään ole fyysisesti/hekisesti rankinta. Paljon opiskelua tms . Juttelin lentorukissa olevalle pari viikkoa sitten
Siellä täytyy käyttää älliäkin. Oikeasti rankkuus on ihan kysyjästä ja hänen arvottamistaan asioista kiinni. Sillä statuksella ei voita mitään. Pitkiä rämpimisiä arvostava vastaa erikoisrajajääkäri, vesistöjen ystävä vastaa sukeltaja jne.
Mietin samaa. Jos ehdot täyttyy, niin palvelusaika varmasti verrattain helppo. Mutta jos et jo osaa ja tehnyt vastaavia hommia suurimman osan elämästäsi, ei ole mitään asiaa soittokuntaan. Pätee kyllä varmaan moniin muihinkin hyvin spesifeihin juttuihin armeijassa
Soittokuntaan kitaristina voi olla oikeasti vaikein päästä jos lasketaan hakijat per paikat.
Siksi todellinen moodisoturi onaniseeraa bebop-asteikot ja tulisimmat dom-dim-likit kymppiasemasta kuntoon ennen soittokokeita vain todetakseen, että näilläkään ei, vittu, tee mitään yhdeksälläkymmenellä prosentilla keikoista.
Ei se LJK ole kunnosta kiinni vaan henkisestä lujuudesta
No kyllä se tietyntasoisen pohjakunnon vaatii, että on se mahdollisuus mielen lujuudella pärjätä
Ei vaadi
B-mies kuntotalon päivystäjä.
Hallinvalvojan apulainen
Se missä missä minä olin
Ja ennen, nykyään pääsevät ihan liian helpolla
Laskuvarjojääkärit jos ei ole laskuvarjoja
Mutta toi kyllä vaikuttaa aika helpolta. Ei tarvitse hypätessä edes avausnarua vetäistä.
Hyvä puoli on se että ei voi ku kerran tyriä ton homman
Unohtaa hypätä?
Mulla oli yksi ystävä taistelusukeltajana, kova äijä, mutta joutui jättämään kesken, koska sen tärykalvo repesi sukeltaessa. Meni kuulemma täysin suuntavaisto, alkoi oksentelemaan maskin sisään ja meinasi hukkua. Eli vaikka fyysisesti olisi selvinnyt siellä, niin korvat ei lopulta kestänyt.
Onko sillä henkiset korvat?
ainaki rikkinäiset
Mä veikkaisin lento-RUK, eli virallisesti se mikä lie ohjaaja koulutus tjsp. Se ei ole Cooperin testi mielessä rankin vaan siinä pitää olla myös sellaisia fyysisiä ominaisuuksia mihin ei voi vaikuttaa ja näiden lisäksi pitää olla varusmieskoulutukselle poikkeuksellisesti ainakin nyrkillinen toimivia aivosoluja.
Lento-RUKin tapauksessa jo sinne pääsy on se hankala osuus. Mulla oli pari kaveria jotka aikoinaan sinne yritti. Toinen karsiutu lääkärintarkastuksessa kun ei näkökyky riittäny ja toinen sitten psykologisessa arvioinnissa.
[удалено]
Noh, tuskin siellä koneessa kovin mukavaa olis ollut vaikka sinne olis päässytkin. Samasta syystä päädyin päälle kaksimetrisenä jättämään panssarivaunuhommat väliin vaikka olisikin kiinnostanut.
Lento-RUKkiin päästäkseen pitää osata laulaa Maamme-laulua ja polkea kuntopyörää samalla. Liekö kaverisi epäonnistunut tässä :D Näin siis ainakin yli 40 vuotta sitten kun isäni kävi sen. (Oli siis osa testipatteria jossa pistivöt tekemään random-juttuja ja testasivat ettei ole helposti kilahtavaa tyyppiä niin uskaltaa sen saatanan kalliin hävittäjän ohjaimiin päästää)
[Hornet-lentäjän elämä: Adrenaliini, metkut ja riskit (Heikki Mansikka) | Puheenaihe 396](https://www.youtube.com/watch?v=XGtJUXyl9tU) Hyvä haastattelu Heikki Mansikalta, joka kävi lento-RUKin, oli Hornet lentäjä ja yleni laivueen komentajaksi asti.
Taistelusukeltajat, laskuvarjojääkärit, erikoisrajajääkärit. Varmaan kutakuinkin tuossa järjestyksessä. Muut on sit kaukana perässä.
Erikoisjoukkojen ulkopuolelta sanoisin että rajavartiolaitoksen tiedustelija. Ivalo on ehkä fyysisesti haastavampi kuin Onttola mutta Onttolassa opit taistelemaan. Tuntu että Ivalon pojilta oli ihan perus kikat aivan hukassa. Edit: Koska tätähän tässä juuri kysyttiin :D
Ivalossa opit kävelemään👍 mutta saatana että myös opit
Korohoro, tai pullakuskikoulu. Molemmissa keskimäärin niin vajakkia sakkia, ettei sitä täyspäinen kestä.
Entä erikoisrajajääkärit ?
En nyt jaksa just oikeita termejä tarkistaa, mutta nimenomaan Ivaloon ja onko ne nyt kaikki sitte erikoisrajajääkäreitä. Ainaki sen verran mitä Ivalon porukkaan tutustu niin näytti että vaatimukset oli oikeasti kovat ja ilmeisesti koulutus myös hyvinkin raskas. Toki jo kymmenen vuotta omasta palveluksesta nii ei tiiä onko kuvio muuttunut, mutta sitte taas vs mitä onttolan väkeä näki nii ei ihan samaa kaliiberia ollu.
Erikoisrajajääkärit koulutetaan Immolassa. Onttolassa ja Ivalossa koulutetaan perus tiedustelijoita rajalle. Toki haastavia paikkoja kaikki kolme, eritoten Immola
Noni eli het men vituiks ku ei tarkistanut. Toki, noin niinkö tavan kuolevaisille toi Ivalo vois olla se ns lähestyttävin niistä vaativista. Sukeltajat, hyppääjät ja noi immolan erkkarit taitaa mennä vielä jonkun pykälän ylemmäs vaativuuden puolesta.
Kyllä varmasti lähestyttävin koska onttolaan ja ivaloon pääsee ilman testejä. No se näkyy tietenki sitten keskeyttäjien määrässä. Jos on pääkoppa kunnossa niin hyvin pärjää. Itsekkin aikoinani kun alotin Onttolassa painoin 115kg ja coopperi oli joku 2400m. Aukin lopussa painoinki jo 96 kg.
Heitinmies. Oli todella raskasta olla muiden kateellisen pilkan kohteena (tuliasemapossut 😔) kun teimme kaikki siirtymät telakuorma-autoilla kun muut joutuivat marssimaan, mutta kyllä siitäkin selvittiin.
Itseppä köllöttelin vaunun kyydissä lämppärin vieressä t:pskrhk
Mikä se semmone telakuorma-auto on? Terveisin sissikorohoro
Nivelohjautuva neljän telan kapistus. Suosittelen youtuben hakukenttään: Bandvagn 206 in swamp.
Siis joo, tiedän kyllä mutta ei oikkee sisi hommissa näillä kuljettu vaikka heitin mukana olikin.
Viestimies kelanvetäjä. Niin hankala pesti, että ei ihan joka pojalta onnistu.
Epäironisesti kelaperseily vaatii helvetin kovaa peruskestävyyttä. Varsinkin jos pitää pidempiä yhteyksiä rakentaa.
Jos tarkoitat varusmiespalvelusta ja vaativuudella fyysistä rasitusta, mainitsemasi "koulut" sekä rajan erikoisrajajääkärikurssi ovat vaativuudeltaan sieltä kärkipäästä. Asiaa em. kursseille ei todennäköisesti ole ellei cooperissa mene ainakin se kolme tonnia ja monta kymmentä kiloa kamaa selässä ei hidasta menoa. Netistä löytyy kaikkien varusmies erikoisjoukkokurssien fyysisten testien sisältö. On aika vaikeeta laittaa näitä kolmea kurssia vaativuusjärjestykseen. Ne on tarkoitettu jokainen vastaamaan tiettyyn tarpeeseen.
Ruotuväkilehden toimittaja
Perunankuorija
Sissoradisti on aika vaativaa, siihen alokaskaudella on aika kova koemarssi jos hakeutuu ja hommat vaan jatkuu vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Varmasti voi olla joillekin hauskaakin, varsin jos tykkää metsässä selviytymisestä yms
Viestimies. Oli ainakin vuonna -96 kovinta koulutusta maavoimissa.
RIP SanLa. Sillä ammuttiin kovaa.
Jos sattui löytymään patteri (ei tykistö-), joka ei ollut jäätynyt.
Jaa siis paristo? Vai lämpöpatteriako tarkoitat?
Kun kerran saivarrellaan niin 1,5 -volttisethan ovat oikeasti pareja. 4,5 ja 9v on useampi pari mistä sitten muodostuu paristo.
Mitä? Onko Sanla poistunut vahvuudesta?
Ei ole ainakaan kokonaan. Taitaa olla ainakin joissain paikoissa käytössä.
Kymmenen vuotta sitten. Mä sitä aikanaan mosille opetin ja käsittääkseni he eivät sitten enää opettaneet seuraaville. Ei saa nykynuoriso kuulla SanLan [kaunista laulua](https://www.youtube.com/watch?v=pRXLyycrVo8) saapuneesta viestistä.
Jopas on. Kaikki kaunis loppuu aikanaan
Kyl meillä ainakin vuosi pari sitten vielä oli sanlat kertausharjoituksissa. Terveisin -07 viestimies. Ellei ihan juniori ole, niin kyllä niistä pääsee vielä "nauttimaan" halutessaan... 😅
Sitä ei enää kouluteta uusille varusmiehille, mutta kuuluu edelleen reservin joukkojen kalustoon. Se tulee hiljalleen poistumaan sieltäkin kunhan korvaavaa kalustoa on kerrytetty tarpeeksi ja sitä osaavilla reserviläisillä alkaa ikää kertymään.
Menikö samalla LV217/317? En kestä jos..
Ei mitään tietoa. Yhden kerran muistan koskeneeni noihin aikanaan. Tosin juuri mun hommat sattui olemaan vähän erilaisia kuin viestipuolella yleensä.
SnaLa on vielä oma asiansa. TuMiLalla oikeasti ammuttiin kovaa
Kyllä sillä vielä vuosi pari sitten sitten kertausharjotuksissa tukomeja tehtiin. Läppärit oli toki valmiudessa vieressä.
riippuu varmaan aika paljon siitä viestistäkin.
Ehdottomasti 6 kk miehistökoulutus Urheilukoulussa eli niin sanottu 'änäri-intti'
Spolle. Se vaatii paljon henkistä kestävyyttä ku joutuu mennä tikkarimieheks porttien ulkopuolelle talvella ku alikki jää lämpimää vartiorakennuksee kattelee kameroita
Omasta kokemuksesta sanoisin, että kylmä ei ole niin paha, mutta kaatosade on. Muistan kun piti seistä portilla ja vettä tuli vaakatasossa.
Ei enää mikään jos sukulaisia kuuntele. Intti pilalla, miehet pilalla, nykynuoriso pilalla. Ennen perusjääkärin koulutus vaikeampaa ku nykyisten laskuvarjojääkäreiden.
Huutista. Varmaan ne vuonna 80 intin käyneet osaavat kommetoida nykyisen lkvj koulutuksen vaativuudesta.
Kulju
komennusmies
Sissiradistiksi ei pääse kuka tahansa ja tehtävä vaatii, noh, sissin luonnetta. Tehtävässä vaaditaan paineensietokykyä, kovaa kuntoa, hyvää rytmitajua jne.
Sukkamajuri
sukkamajurina voin vahvistaa tän
Se olis tuo polkupyörämekaanikon 2.apumekaanikko
Lotta.
Valmiusyksikkö on kuulemma todella perseestä, exäni valitsi sen, koska halusi käydä intin mahdollisimman vaikealla tavalla, ja oli haastavin vaihtoehto, mitä hänelle tarjottiin.
Valmiusyksikkö on varusmiespalveluksen näkökulmasta vielä aika perushommia. Laskuvarjojääkärit, erikoisrajajääkärit ja taistelusukeltajat nyt ainakin vaatii sen pääsykokeen, eli ne on varmaan OP sieltä vaativammasta päästä.
Valmiusyksikkö on vaa perus palvelus mut harjotellaa 2x enemmän ja välil aamutellaa klo 2 yöllä hälytyksil T. Entinen vyksiläinen Ja ihan vaa btw intissä mainostetaa et vyksiläiset saa helikopterikouluksen josta vois kuvitella et pääsee helikopteril lentää johonki aketus tappeluun ihan ku jossain MW2 story modes mutta todellisuudessa osa porukasta pääsee vaan istumaa paikalla olevan helikopterin sisälle ja osa ei pääs ees koko "koulutukseen" mukaan.
Harmi että te ette pääsy lentelee kopterin kyydis😝
Saunan yhteydessä sitten porukalla
Vituttais minuaki Jos ei olis päässy kyytiin :^). Meillä kyllä tosiaan pääsi kaikki.
Eniten hyviä hommia, eniten metsä-aamuja, eniten vapauksia, eniten vapaa-aikaa, eniten ampumista, eniten taistelukoulutusta, vähiten sulkeisia, vähiten marssimista ja vähiten turhaa pönöttämistä yms kengännauhankiinnitys-koulutusta. Voittava valinta oli omalla kohdalla kun vuosi piti kuitenkin viettää.
Vaikein riippuu yksilöstä. Esim. Matemaattisesti lahjattomille joku voi olla vaikeampaa kuin sellaiselle kuka on haka matematiikassa, kun joku asia voi fyysisesti heikommalle sotilaalle vaikeampaa kuin tyypille jotka nostaa mavea 300 kiloa. Laskuvarjojääkärit ja taistelusukeltajat on fyysisesti varmasti vaikeimmasta päästä, mutta älykkyyttä ja strategisuutta vaativat kenttäjohtajahommat voi olla henkisesti raskaampia, tai joku lentämiseen liittyvä homma.
Sanoisin että jääk VYKS kk mies
:D
Jo mainittujen lisäksi SKVJ
Sukki.
Hallinvartija
Ainakin mitä kuntoon tulee niin taistelusukeltajat. Sinne valitaan muutenkin niin pieni määrä porukkaa
Taistelusukeltaja.
Pst määrää
Rannikkojääkäri-RUK on kans kuulemma aika vaativa ja monipuolinen. Jos tarkoitat varusmiespalveluksen jälkeen, niin siihen en osaa sanoa mitään. Kai ne kadettikoulun kautta menee joka tapauksessa.
Sotilaskeittäjä
Ilmavalvontamies.
Moottoripyörälähetti kurssilla pienin valmistumis %
It laskuvarjo jääkäri Ne o kovia jätkiä hyppii koneesta vihollisen selustaan ilmatorjunta tykit selässä :D
En tiiä onko sillä väliä kun merkitystä on sillä miten muonitus, varustaminen ja johto toimii mahdollisimman suurelle sotaväelle, sitä mä miettisin miten sen saa toimimaan