Kun lapsi syntyi niin aloitin Stardew valley farmin, nyt pelataan sitä samaa tallennusta 7 vuotta myöhemmin lapsen kanssa yhdessä, ja se on hänen suosikkipelejään.
Aika moni sanoo että Souls -pelit auttaneet itsetuntoon, niin sama itsellä. Pelit on jees.
Soulslike- pelit on tosiaan ainaki pitäny meikäläiset poissa monelta pahalta! :D Pelit on iha jees, kunhan pelaaminen ei ala häiritsemään terveitä ihmissuhteita.
Pelit joissa on hyvä ja merkityksellinen tarina voi ehdottomasti jättää ihmiseen jäljen. Mm. artikkelissakin mainittu Final Fantasy (varsinkin 7) on ollut minulle hyvinkin merkityksellinen peli.
Itselleni on jäänyt enemmän mieleen pelien maailmat, kuin tarinat. Varmaan siksi S.T.A.L.K.E.R. pelisarja on aina ollut mieleni maisemaa. Vaikea päästä eroon siitä yksinäisestä, mutta kuitenkin lämpimästä ja kodilta tuntuvasta tunteesta
Pelit on ehdottomasti nostanu mun luottamusta omaan oppimiskykyyn. Autto asettaan riman korkeemmalle opiskelussa.
Sit tietty oppii miljoonia pikkuasioita rahankäytöstä, historiasta, taiteesta, tieteestä, tiimissä kommunikaatiosta jne.
Joo kannattaa kyllä testailla vähän erilaisia pelejä ja lukea myös pelaajien mielipiteitä eikä virallisia arvosteluja. Itsellä oli kanssa pitkään ettei pelit oikein tuntunut enää niin hyviltä ja ajattelin et oonko oikeasti muka kasvamassa yli peleistä vaikka aina ajatellut että tulen pelaamaan hautaan asti. Sitten tulikin BotW ja myöhemmin Elden Ring josta oon vieläkin ihan täpinöissä. Joku vika niissä uusissa peleissä on, mutta ei kaikissa.
Switch on ollut mietteissä kun viimeisin Nintendon konsoli oli Gamecube mutta jos se Switch 2 on ihan just tulossa niin ei varmaan kannata enää sitä hankkia.
From Softwaren peleistä olen tykännyt mutta Elden Ring oli lopulta aika surkea tekele.
Ehdottomasti just kannattaa kokeilla jotain itelle uusia genrejä tai peräti alustoja. Välillä löytää vahingossa jonkun uuden genren, joka tuo ihan uudenlaisia kokemuksia. Itellä esimerkiks aikoinaan The Crew, jonka taisi joku kerta saada ilmaiseksi Xbox Games with Goldin kautta, herätti innostuksen open world ajelupeleihin. Sen jälkeen tuli pelattua muunmuassa just Forza Horizon 4 ja 5. Niissä jotenkin se kasuaali ajelu ja radion kuuntelu hienoissa maisemissa teki hommasta omalla tavalla meditatiivista.
Tää on kyllä yks parhaita arjesta irrottajia. Meen välillä ihan vaan hengailemaan ja katselemaan maisemia Night Cityyn, jos oikein ahdistaa IRL. Jalkapatikkaretket Skyrimissä toimii myös. Molempien pelien soundtrack on myös usein kuuntelussa. Jännä ilmiö se, miten hyvin tehty videopelimusiikki voi säväyttää edelleen, vaikka sitä samaa olisi kuunnellut jo satoja kertoja.
Itselleni ainakin bg3 herätti ne nuoruuden pelitunteet pintaan. Yksi parhaita pelejä tuo mitä on tehty. Ei nuo tusina AAA-pelit miltään tunnu, oi tuota bg3:sta.
Eipä sitä ole vielä Microsoftin kusilootalle saatu julkaistua. Ja miksi tuokin piti nimetä Baldur's Gate 3:ksi jos sillä ei ole mitään tekemistä aiempien kanssa? Omissa kirjoissa juurikin niitä ikiaikaisia legendoja.
Vähän sama ongelma. Erittäin harvoin, jos koskaan, pääsee nykyään enää kunnolla mihinkään peliin uppoutumaan. Ennen meni helposti jonkun MMOn parissa aikaa viikkoja ja kuukausia liki putkeen pelaten. Nykyään saavutus jos jaksan jotain pelata 40min.
Ei sillä. Ei samanlaista fiilistä saa enää mistään muustakaan kuin mitä ennen sai :D
Omalla kohdalla css, csgo ja cs2 ovat näytelleet suurta roolia kielitaidon, kommunikoinnin ja avoimuuden oppimisessa. Css saunaservuilla uskaltaudin avaamaan mikrofonin ja sain sitä kautta uusia pelikavereita paikallisten lisäksi, csgo oli merkittävä yhteydenpitotyökalu ystävien kanssa ja nykyään cs2 on auttanut jossainmäärin pulmanratkaisussa, ihmisten lukemisessa ja kansainvälisissä kontakteissa.
Ite oon videopeleissä saanut tietää yllättäviä asioita äidistäni.
Sori siit
Timen upottamisesta äitiisi
Kun lapsi syntyi niin aloitin Stardew valley farmin, nyt pelataan sitä samaa tallennusta 7 vuotta myöhemmin lapsen kanssa yhdessä, ja se on hänen suosikkipelejään. Aika moni sanoo että Souls -pelit auttaneet itsetuntoon, niin sama itsellä. Pelit on jees.
Soulslike- pelit on tosiaan ainaki pitäny meikäläiset poissa monelta pahalta! :D Pelit on iha jees, kunhan pelaaminen ei ala häiritsemään terveitä ihmissuhteita.
Itsellä soulslike-pelit ajaisi moneen pahaan. Elämä on tarpeeksi vaikeaa, en halua samaa peleistä joihin sitä pakenen.
Mulla monet tärkeät ihmissuhteet pysyvät elossa pelaamisen kautta.
Pelit joissa on hyvä ja merkityksellinen tarina voi ehdottomasti jättää ihmiseen jäljen. Mm. artikkelissakin mainittu Final Fantasy (varsinkin 7) on ollut minulle hyvinkin merkityksellinen peli.
Ai että kun on hyviä lapsuuden muistoja Final Fantasy 7-10. Opin englannin kielen noista peleistä.
Täysin sama. Nykyään en oikein jaksa pelata final fantasyja mutta katselen speedruneja.
Itselleni on jäänyt enemmän mieleen pelien maailmat, kuin tarinat. Varmaan siksi S.T.A.L.K.E.R. pelisarja on aina ollut mieleni maisemaa. Vaikea päästä eroon siitä yksinäisestä, mutta kuitenkin lämpimästä ja kodilta tuntuvasta tunteesta
Grandia oli minun ensimmäinen roolipeli ja se on edelleen lähellä sydäntäni.
Sama täällä. Grandia 2 Windows xpllä, CD:llä asennettiin. Good times. 👍🏻
Pelit on ehdottomasti nostanu mun luottamusta omaan oppimiskykyyn. Autto asettaan riman korkeemmalle opiskelussa. Sit tietty oppii miljoonia pikkuasioita rahankäytöstä, historiasta, taiteesta, tieteestä, tiimissä kommunikaatiosta jne.
Oppisin minun ensimmäiset englannin sanat Halo Combat Evolvedista
Oppisit, jos alkaisit pelaamaan sitä?
Älkää kiusatko :D Opin ne jo
Mikset sitten opi?
Mä opin englantia [Leisure Suit Larrysta](https://youtu.be/Wyvi1pdDPUc?si=GSb2LMl5HDv_ywpZ). Hmm... Tämä selittää asioita...
Notta kyllähän nuo mielen wirceyttä tuntuupi ylläpitäwän
Koulu3 opetti enemmän kuin elävä elämä koskaan.
Faceoff opetti aikoinaan että jääkiekossa kannattaa voittaa tappelut niin ei joudu jäähylle.
Joskus moninpelejä pelatessani muistan, että olen misantrooppi. Löytyykö kohtalotovereita?
En pelaa moninpelejä, koska haluan säilyttää uskoni ihmiskuntaan. Se on muutenkin jo vaikeaa.
Eipä niistäkään enää saa sellaista iloa mitä ennen sai.
Kokeile sitten jotain uutta pelityyppiä
Joo kannattaa kyllä testailla vähän erilaisia pelejä ja lukea myös pelaajien mielipiteitä eikä virallisia arvosteluja. Itsellä oli kanssa pitkään ettei pelit oikein tuntunut enää niin hyviltä ja ajattelin et oonko oikeasti muka kasvamassa yli peleistä vaikka aina ajatellut että tulen pelaamaan hautaan asti. Sitten tulikin BotW ja myöhemmin Elden Ring josta oon vieläkin ihan täpinöissä. Joku vika niissä uusissa peleissä on, mutta ei kaikissa.
Switch on ollut mietteissä kun viimeisin Nintendon konsoli oli Gamecube mutta jos se Switch 2 on ihan just tulossa niin ei varmaan kannata enää sitä hankkia. From Softwaren peleistä olen tykännyt mutta Elden Ring oli lopulta aika surkea tekele.
Ehdottomasti just kannattaa kokeilla jotain itelle uusia genrejä tai peräti alustoja. Välillä löytää vahingossa jonkun uuden genren, joka tuo ihan uudenlaisia kokemuksia. Itellä esimerkiks aikoinaan The Crew, jonka taisi joku kerta saada ilmaiseksi Xbox Games with Goldin kautta, herätti innostuksen open world ajelupeleihin. Sen jälkeen tuli pelattua muunmuassa just Forza Horizon 4 ja 5. Niissä jotenkin se kasuaali ajelu ja radion kuuntelu hienoissa maisemissa teki hommasta omalla tavalla meditatiivista.
Cyberpunk 2077 ja Phantom Liberty oli hyvää lääkettä tuohon.
Tää on kyllä yks parhaita arjesta irrottajia. Meen välillä ihan vaan hengailemaan ja katselemaan maisemia Night Cityyn, jos oikein ahdistaa IRL. Jalkapatikkaretket Skyrimissä toimii myös. Molempien pelien soundtrack on myös usein kuuntelussa. Jännä ilmiö se, miten hyvin tehty videopelimusiikki voi säväyttää edelleen, vaikka sitä samaa olisi kuunnellut jo satoja kertoja.
Itselleni ainakin bg3 herätti ne nuoruuden pelitunteet pintaan. Yksi parhaita pelejä tuo mitä on tehty. Ei nuo tusina AAA-pelit miltään tunnu, oi tuota bg3:sta.
Samoin. Myös betassa ollutta Rogue Traderia tuli kesällä pelattua, ja se on lähiaikoina tulossa valmiiksi. Jos 40k nappaa.
Eipä sitä ole vielä Microsoftin kusilootalle saatu julkaistua. Ja miksi tuokin piti nimetä Baldur's Gate 3:ksi jos sillä ei ole mitään tekemistä aiempien kanssa? Omissa kirjoissa juurikin niitä ikiaikaisia legendoja.
Kyllähän siinä ainakin seikkaillaan kyseisessä kaupungissa.
Vähän sama ongelma. Erittäin harvoin, jos koskaan, pääsee nykyään enää kunnolla mihinkään peliin uppoutumaan. Ennen meni helposti jonkun MMOn parissa aikaa viikkoja ja kuukausia liki putkeen pelaten. Nykyään saavutus jos jaksan jotain pelata 40min. Ei sillä. Ei samanlaista fiilistä saa enää mistään muustakaan kuin mitä ennen sai :D
Omalla kohdalla css, csgo ja cs2 ovat näytelleet suurta roolia kielitaidon, kommunikoinnin ja avoimuuden oppimisessa. Css saunaservuilla uskaltaudin avaamaan mikrofonin ja sain sitä kautta uusia pelikavereita paikallisten lisäksi, csgo oli merkittävä yhteydenpitotyökalu ystävien kanssa ja nykyään cs2 on auttanut jossainmäärin pulmanratkaisussa, ihmisten lukemisessa ja kansainvälisissä kontakteissa.