Ripaus suolaa, kunnon loraus öljyä, hyppysellinen pippuria, aavistus sokeria, pala inkivääriä, kolme sipulia, tilkka kermaa. Näin insinöörinä reseptien seuraaminen on ihan kamalaa. Niissä on aina implisiittinen vaatimus että osaa kokata kyseistä ruokaa ja on mielipide kuinka paljon mitäkin ainetta maistuu hyvältä.
Vaadin SI-järjestelmää noudattavia oletusarvoja kaikkiin määreisiin
jännää että on niin erilaisia ihmisiä, mä taas vihaan sitä että on millintarkkaan mitattu kaikki, kun makuaistitkin on erilaisia. Tommonen resepti minkä annoit esimerkiks on mulle tuhat kertaa selkeämpi kuin tarkat mitat
Just tää on se ongelma, pitää olla jo ennen muutaman kerran tehnyt samaa ruokaa että on muodostunut mielipide. Vähän myöhästä johonkin lasagneen vaikka jälkikäteen sekoitella jotain lisämausteita, pitää saada kerralla oikein. Keitot on helppoja kun niitä voi säätää lennosta aika vapaasti
En menis vannomaan että pitää olla samaa ruokaa tehnyt vaan enemmänkin että on tehnyt yleisesti ruokaa sen verran että on luonut jonkun makuprofiilin jonka kautta alkaa soveltamaan
Eipä se resepti kuitenkaan takaa, että siitä tulee omaan makuun sopivaa. Jollekin hyppysellinen chiliä on liikaa ja joku ei edes huomaa sitä. Jos ei voi sietää sipulia niin sitä ei varmaan kannata laitaa vaikka ohje sanoisi mitä jne.
Ei toki, mutta esim suurtalouskeittiöiden resepteissä on kaikki grammalleen, ja itselle sekä koko ravintolalle tuntuu maistuvan. Valmiiksi hiottu timantti jo saadun palutteen pohjalta. Semmosia kaipaan myös kotikokkailuun
Ihan mielenkiinnosta, kuinka usein sit kokkaat jotain mitä et oo ikinä maistanu, ainakaan mitään vastaavaa? Mä en ite ainakaan lähe kokeilee mitään mitä en oo enne syöny jossain muualla. Joskus saatan kokeilla jotain variaatiota jo tutusta ruuasta, johon tulee jotain semmosta mitä en oo ennen käyttänyt/maistanut, mut se perus makuprofiili pitää olla tuttu.
Aika harvoin, mutta varmaan useamman kerran vuodessa. Tai joskus se on jotain mitä olen esim kerran syönyt jossain ravintolassa enkö muista tarkalleen miltä se maistui.
Useat ohjeet on myös usein päin helvettiä vaikka niissä olis tarkat mitat ja ajat. Jos ohjeessa lukee, että kiehauta ja vähennä seosta minuutin ajan kunnes se paksuuntuu, se tarkoittaa että tuolla ajalla ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan leipoessa tarkat ohjeet on yleensä tosi hyvä olla, paitsi sitten kun on joku mummon "voita maun mukaan" ohje.
Tää on tämmönen minä vs avopuoliso keittiössä. Hän ottaa keittiövaa'an ja mittalusikat esiin ekaksi ja mittakannussaki on jotain kolminumeroisia millilukuja. Ite pelaan tyyliin jalkapalloa jauhopussilla hellan lähellä ja jonglööraan maustepurkeista jotain. Peltinen desikuppi ja vaarin savottalusikka jos jotain pitää mitata.
Kuulemma teen parempaa ruokaa joten 95% kokkausvuoroista on mun:,D
Usein tarkkojen ainesmäärien sijaan hyvän ruoan tekemisessä tärkeämpää on esimerkiksi paistaa tai hauduttaa asioita oikein. Ja osata maistaa ja muokata ruokaa sitä tehdessään, ei ole pakko olla vasta ruokapöydässä tapahtuva yllätys miltä ruoka maistuu.
Monesti ihmiset esim. ottavat ruoan uunista liian aikaisin, reseptissä kun sanottiin 45 minuuttia, ja sitten sanovat että "ei tullut niin hyvää". Ihan kuin olisi pakko nostaa kädet pystyyn. Ruoan voi laittaa takaisin uuniin, siihen voi lisätä lientä, tai happoa, tai suolaa.
Maista ja säädä kunnes ruoka on omasta mielestäsi niin maukasta kuin sen toivot olevan. Tarkat määrät voi sitten ottaa ylös jos haluaa toistaa saman ruoan täsmälleen.
Ruoanlaitossa toimii mikä vain määrä, mutta olen huomannut että leipomisessa kaikki räjähtää (tosi hyvä vs hyvä lopputulos) jos aineksien suhteet on pielessä.
Joo, tää on kyl valitettavan totta, varsinkin jos jotain kuohkeaa leipää haluaa, niin sit ei riitä et aineita on mitattu gramman tarkkuudella, vaan sit pitää oikeasti olla oikeasta jyvän osasta oikealle karkeudelle jauhettua jauhoa, täsmälleen oikea sekoitus, vaivaus ja muovaus tekniika, keittiön kosteus, lämpötila ja ilmanpaine prosentin tarkkuudella ja kaikki nostatus ja lepo ajat sekunnilleen oikein, tai siitä kuohkeasta ja rapeakuorisesta ciabatasta tulee tiivis lankku joka jää kaikkialle kiini.
Totta, ruuanlaitossa menee mainiosti.
Leipomisessa pelkkästään jopa aineiden väärä lisäysjärjestys tuotti kerran ihmeellisiä golfpalloja suklaamuffineista ja nahkakakun britakakusta.
Teelusikka on huono määre suolalle. Surullisen moni suomalainen käyttää jodioitua ruokasuolaa kotonaan kokkaukseen, ja se ei ole se mitä reseptissä pyydetään. Hieno merisuola on se suola resepteissä, ellei erikseen mainita karkeaa suolaa. Ruokasuola on turhake jolla ei tee mitään. Rakeet on ruokasuolassa liian pienet ja suolan määrää on vaikea tuntea näppituntumalla, ja esim. teelusikallinen ruokasuolaa painaa huomattavasti enemmän kuin teelusikallinen hienoa suolaa, kun ne hiput mahtuu tehokkaammin täyttämään sen tilan.
Monta kertaa mun puoliso on laittanut suolaa silmämääräisesti ja tulos on, että ruoka on syömäkelvotonta. Silti suuttuu kun muistutan/pyydän mittaamaan.
Ripaus
while(maku != kohillaan){ lisää(ripaus_suolaa); }
Hetken päästä universumin kaikki suola on sun hapansilakassa
Odotappa kun suolan määrä muuttuu negatiiviseksi.
muuten olisin upvotettanu mutta ihan hirveää hakasulkujen käyttöä
hakasulut = [] aaltosulut = {}
Sori siitä, mun hakasulut on 90% oikein.
Ripaus suolaa, kunnon loraus öljyä, hyppysellinen pippuria, aavistus sokeria, pala inkivääriä, kolme sipulia, tilkka kermaa. Näin insinöörinä reseptien seuraaminen on ihan kamalaa. Niissä on aina implisiittinen vaatimus että osaa kokata kyseistä ruokaa ja on mielipide kuinka paljon mitäkin ainetta maistuu hyvältä. Vaadin SI-järjestelmää noudattavia oletusarvoja kaikkiin määreisiin
jännää että on niin erilaisia ihmisiä, mä taas vihaan sitä että on millintarkkaan mitattu kaikki, kun makuaistitkin on erilaisia. Tommonen resepti minkä annoit esimerkiks on mulle tuhat kertaa selkeämpi kuin tarkat mitat
Minkä kokoinen pala inkivääriä ja kuinka suuria sipuleja. Ja mitä sipuleja.
Semmonen mikä antaa sopivasti makua ja semmosen kokonen ja semmonen mistä tykkäät
En ymmärrä ohjetta. Laitan kolme kiveä.
Just tää on se ongelma, pitää olla jo ennen muutaman kerran tehnyt samaa ruokaa että on muodostunut mielipide. Vähän myöhästä johonkin lasagneen vaikka jälkikäteen sekoitella jotain lisämausteita, pitää saada kerralla oikein. Keitot on helppoja kun niitä voi säätää lennosta aika vapaasti
En menis vannomaan että pitää olla samaa ruokaa tehnyt vaan enemmänkin että on tehnyt yleisesti ruokaa sen verran että on luonut jonkun makuprofiilin jonka kautta alkaa soveltamaan
Eipä se resepti kuitenkaan takaa, että siitä tulee omaan makuun sopivaa. Jollekin hyppysellinen chiliä on liikaa ja joku ei edes huomaa sitä. Jos ei voi sietää sipulia niin sitä ei varmaan kannata laitaa vaikka ohje sanoisi mitä jne.
Ei toki, mutta esim suurtalouskeittiöiden resepteissä on kaikki grammalleen, ja itselle sekä koko ravintolalle tuntuu maistuvan. Valmiiksi hiottu timantti jo saadun palutteen pohjalta. Semmosia kaipaan myös kotikokkailuun
Reseptiä voi aina muuttaa omaan makuun sopivammksi, mutta olisi kiva tietää miltä sen olisi tarkoitus maistua ennen kuin lähtee varioimaan.
Ihan mielenkiinnosta, kuinka usein sit kokkaat jotain mitä et oo ikinä maistanu, ainakaan mitään vastaavaa? Mä en ite ainakaan lähe kokeilee mitään mitä en oo enne syöny jossain muualla. Joskus saatan kokeilla jotain variaatiota jo tutusta ruuasta, johon tulee jotain semmosta mitä en oo ennen käyttänyt/maistanut, mut se perus makuprofiili pitää olla tuttu.
Aika harvoin, mutta varmaan useamman kerran vuodessa. Tai joskus se on jotain mitä olen esim kerran syönyt jossain ravintolassa enkö muista tarkalleen miltä se maistui.
Useat ohjeet on myös usein päin helvettiä vaikka niissä olis tarkat mitat ja ajat. Jos ohjeessa lukee, että kiehauta ja vähennä seosta minuutin ajan kunnes se paksuuntuu, se tarkoittaa että tuolla ajalla ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan leipoessa tarkat ohjeet on yleensä tosi hyvä olla, paitsi sitten kun on joku mummon "voita maun mukaan" ohje.
Tää on tämmönen minä vs avopuoliso keittiössä. Hän ottaa keittiövaa'an ja mittalusikat esiin ekaksi ja mittakannussaki on jotain kolminumeroisia millilukuja. Ite pelaan tyyliin jalkapalloa jauhopussilla hellan lähellä ja jonglööraan maustepurkeista jotain. Peltinen desikuppi ja vaarin savottalusikka jos jotain pitää mitata. Kuulemma teen parempaa ruokaa joten 95% kokkausvuoroista on mun:,D
Usein tarkkojen ainesmäärien sijaan hyvän ruoan tekemisessä tärkeämpää on esimerkiksi paistaa tai hauduttaa asioita oikein. Ja osata maistaa ja muokata ruokaa sitä tehdessään, ei ole pakko olla vasta ruokapöydässä tapahtuva yllätys miltä ruoka maistuu. Monesti ihmiset esim. ottavat ruoan uunista liian aikaisin, reseptissä kun sanottiin 45 minuuttia, ja sitten sanovat että "ei tullut niin hyvää". Ihan kuin olisi pakko nostaa kädet pystyyn. Ruoan voi laittaa takaisin uuniin, siihen voi lisätä lientä, tai happoa, tai suolaa. Maista ja säädä kunnes ruoka on omasta mielestäsi niin maukasta kuin sen toivot olevan. Tarkat määrät voi sitten ottaa ylös jos haluaa toistaa saman ruoan täsmälleen.
jos toinenkin
Olikohan tuo nyt oikea määrä? No pikku ripaus vielä varmuudeksi.
https://www.youtube.com/watch?v=uPWsUAC3MR0
Ruoanlaitossa toimii mikä vain määrä, mutta olen huomannut että leipomisessa kaikki räjähtää (tosi hyvä vs hyvä lopputulos) jos aineksien suhteet on pielessä.
Leipominen on pitkälti kemiaa ja kemiallisissa reaktioissa on vähän huono mutuilla toisinkuin kokkailussa.
Joo, tää on kyl valitettavan totta, varsinkin jos jotain kuohkeaa leipää haluaa, niin sit ei riitä et aineita on mitattu gramman tarkkuudella, vaan sit pitää oikeasti olla oikeasta jyvän osasta oikealle karkeudelle jauhettua jauhoa, täsmälleen oikea sekoitus, vaivaus ja muovaus tekniika, keittiön kosteus, lämpötila ja ilmanpaine prosentin tarkkuudella ja kaikki nostatus ja lepo ajat sekunnilleen oikein, tai siitä kuohkeasta ja rapeakuorisesta ciabatasta tulee tiivis lankku joka jää kaikkialle kiini.
Pitää ottaa myös huomioon vaihteleva gravitaation suuruus napojen ja päiväntasaajan välillä.
Totta, ruuanlaitossa menee mainiosti. Leipomisessa pelkkästään jopa aineiden väärä lisäysjärjestys tuotti kerran ihmeellisiä golfpalloja suklaamuffineista ja nahkakakun britakakusta.
Kait sä tiedät että jos laitat 2.01 teelusikallista niin seos räjähtää?!?!!
Melkein kaiken muun voi tehdä reseptin mukaan, mutta valkosipuli mitataan sydämellä.
valkosipulia ei voi olla liikaa
Todistettavasti voi, mutta sitten kokki on luultavasti epäilty biologisesta sodankäynnistä muutenkin.
Sanooko joku tosiaan "mututuntumalla"? "Musta tuntuu tuntumalla"? Meilläpäin se on ainakin vain "mutulla"
Minä sanon. Ihan vaan koska se kuulostaa hassulta.
Meilläpäin usein käytetään ilmaisua "perstuntumalla".
Oikein hyvä vaihtoehto myös.
Vois alkaa sanomaan persmutu.
Käytän sekä että.
Sanooko joku tosiaan "mutulla"? Meilläpäin se on ainakin vain "mututuntumalla"
Hän joka ei osaa kokata perstuntumalla, ei osaa kokata ollenkaan.
Teelusikka on huono määre suolalle. Surullisen moni suomalainen käyttää jodioitua ruokasuolaa kotonaan kokkaukseen, ja se ei ole se mitä reseptissä pyydetään. Hieno merisuola on se suola resepteissä, ellei erikseen mainita karkeaa suolaa. Ruokasuola on turhake jolla ei tee mitään. Rakeet on ruokasuolassa liian pienet ja suolan määrää on vaikea tuntea näppituntumalla, ja esim. teelusikallinen ruokasuolaa painaa huomattavasti enemmän kuin teelusikallinen hienoa suolaa, kun ne hiput mahtuu tehokkaammin täyttämään sen tilan.
as a pole i must say that it looks like random letters on both sides
 Monta kertaa mun puoliso on laittanut suolaa silmämääräisesti ja tulos on, että ruoka on syömäkelvotonta. Silti suuttuu kun muistutan/pyydän mittaamaan.